Jeesuksen Syntymäjuhla


Pari, kolme kuukautta sitten näin eräässä kirjakaupassa täällä kuvan Jeesuksesta joka pysäytti mut. Sen jälkeen kuva jäi kummittelemaan mieleeni, kunnes sitten kaksi viikkoa sitten ostin sen, ja ripustin seinälle. Kun katson kuvaa tuntuu hyvältä, ja voin paremmin erottaa mieleni sisällön ja eri kerrokset, näen varjojeni läpi. Sitten tajusin että hei, jouluhan on tulossa, ja jouluhan on Jeesuksen syntymäjuhla. Ja se on nyt saanut mulle uuden merkityksen. Täällä ei ole mainontaa, ei koristeita, ei lunta, ei joulupukkeja. Silti joulun tuntee. On halua antaa, jakaa ja olla yhdessä. Ja jaettavaahan on, jumalan kiitos.

Jaetaan kaikki.Kaikki.Kaikki.

Tajuatteko?

<3

Melkein pari viikkoa olin saaristossa.

9 paivaa orango-saarella joka on kansallispuisto. Luonto on siella niin voimakas etten ole milloinkaan kokenut vastaavaa. Kirjaimellisesti mykistyin aina kun kuljin puskassa, sen jalkeen vaan istuin ja koin autuutta, ei tarvinnut mitaan. Sit yleensa potkottelemaan. En tieda oliko sairauden jalkimaininkia vai mita, mutta kehoa vasytti siella malko kamalasti, yhdet tai kahdet paikkarit joka paiva. Runsaasti ruokaa. Uutta, vastakorjattua riisia joka paiva, ja se on maukasta. Ja ne banaanit, ja se kala, Ahh! Asuin pikkukylassa nimelta Ancaboca, ja rakastin siella, ja sydamessani on kaipuu nyt kun olen taas Bissaussa. Bijagos kansalla on matriarkaalinen yhteiskunta, ja sen tuntee ja huomaa. Luonnollinen tasa-arvo jossa naisilla on luonnollinen voimansa esilla, eika miehet pelkaa sita tai yrita alistaa. Ja kylassa harmonia. Ja tyojako tasaisempi, miehetkin kokkaa ja pesee vaatteita, mandinka kylassa ei tulisi kuuloonkaan. Monet naiset kutsui mua pojakseen...Ja tuntuikin silta etta olin koko ajan aidin sylissa. Puskassa, kun lepasin, kun kavelin rantaan, kun soin....

Saaressa on vaan yksi hotelli joka maksaa 100 euroa yo, joten venematkalla saareen tutustuin vahan paikallisiin ja kyselin mahdollisuutta asua kylassa. Sanoin haluavani oman huoneen ja normaalia ruokaa kolme kertaa paivassa. Tarjouduin maksamaan joka paiva 5000cfa, eli vahan alle 10 egee. Loppupeleissa maksoin hiukan yli 7000 kun huomasin etta rahan tarve on suuri. Kaikki hupeni vaatteisiin, peruselintarvikkeisiin, kynttiloihin, kenkiin jne. Lopussa jai sen verran yli etta ystavani tuli kanssani mukaan Bissauhun ostamaan viela vaatteita. Nico on parikymppinen jaba ja naytti mulle kaikki mestat. Mentiin puskaan riisi ja maapahkinapelloille kattomaan ja chillaamaan, ja auttamaan korjaushommissa. Riisit lekataan puukolla ja sidotaan nipuiksi jonka jalkeen jyvat erotetaan varsista, jyvat hakataan suuressa morttelissa jotta kuori irtoaa, ja sit keitetaan, ja aiai etta se on nannaa! Tai sit hakataan ihan jauhoiksi, joukkoon hiukan sokrua ja paistetaan kakkuja hiililla, ja sekin nannaa...Ja tuoretta kalaa suoraan meresta hiillokselle ja suuhun. Silloin tunsi meren voiman suonissaan, ja jalkeenpin kun menin makoilemaan tunsin olevani kala. Nain vaan silmaluomien takana miten merenpohja ja kasveja vilsiti alleni, ja tunsin sileaa viileytta. Nico teki mun safkat tarjoili mulle, huyolehti siita etta mulla oli huoneessa illalla kynttila palamassa, ja huolehti musta kun veljesta. Ja annooin sen tapahtua ja nautin. Nukuin jaykan kaislamaton paalla ja se tuntu hemmetin hyvalta, alaselka diggas niin paljon etta tuli makoiltua paivittain ainakin pari tuntia, ja sit viela 9 tunnin younet paalle.

Kavin siella lapi vaiheen jossa kehoni tuntui vanhalta ja vasyneelta ja rapsituneelta. Ei ollut voimaa, en tuntenut maskuliinisuutta, lihakset katosi.Malaria, malarialaakitys ja sitten viela antibiootti kuuri vei aika paljon voimaa. Ja noyrryin ja hyvaksyin kaiken. Niin se tulee tassa elamsaa viela menemaan, ja sitten kuolee. Muttei se mitaan, ei siihen tarvitse takertua. Ruuasta, luonnosta ja kavelysta keho alkoi vahvistumaan, ja nyt on tiukaa asanaharj0ittelu taas aamuisin, ja olo on voimakas. Nytten kuitenkin kiitollinen ja noyra olo, ei ole mina voimakas, vaan jumalan voima virtaa armosta minussa, enka halua sita tuhlata tai kayttaa vaarin.

Tuntuu etta niin paljon jaa kertomatta...Kyla oli voimapaikalla. LAhella suuria vanhoja puita paljon, ja niiden keskuudessa todella pyha olo. Siella oloa voisi vahan verrata joogaretriittiin solhagassa. Rauha ja luonto ja meri ja puut. Mykistyminen, kaantyminen sisaanpain, ja sielta pois tuleminen vahan raikkaampana, vahan uudistuneena. Sydameni kaipaa vahasen, mutta kaikella on aikansa, ja paiva on ja kujeet on uudet. Asanaharjoitus on mielessa paallimmaisena.

Joo. Rauha ja Rakkaus. Joulun odotusta, taalla sita ei pysty ymmartamaan kun arska paistaa ja on lamminta.

Riisiä kolme kertaa päivässä. Keho tottuu ja diggaa, ei halua mitään muuta.
Tottelevaisia lapsia. Ite ei tarvitse juosta pikkuasiat, saa istua rauhassa.
Leikkisiä tyttöjä. Iloa elämässä, luonnollista nautintoa siitä että sukupuolet on erilaisia.

Kuumetta ja ripulointia, jalassa haavoja jotka eivät tahdo parantua.
Ystävän läksiminen eurooppaan johti samaani-känniin ja jätti sydämen vähän tyhjäksi.
Kaipuu puhtauteen ja Jumalaan voimakas. Haluan harjoitella jooga opettajan kanssa salilla. Kaikki aikanaan.

N.kolme viikkoa raksailua jäljellä, sen jälkeen sanon hyvästit hanttihommille ja puen opettajan kaavun ylleni.

<3

Virta vie mut enkä tiedä minne se johtaa. Se on jees. Ensimmäinen kahvikuppi kuukauteen lilluu vatsassa, ja fiilis lähestyy euforiaa. Viimeiset pari viikkoa olen oleskellut pikkukylässä nimeltä Simbor. Siellä asuu Mandinkoja jotka ovat muslimeja, sekä Mandiakoja jotka ovat kristittyjä. Jengi osaa siellä relata, ne ei hermostu melkein mistään ,ja ne jakaa kaiken. Ne juoruilee myös ihan helvetisti, ja lopettaa työnteon melkolailla heti kun alkaa väsyttämään. Nämä yleistykset nyt syvällä, kahden viikon kokemuksella hankitulla rintaäänellä.

Rakennetaan kylän kouluun pari isoa latriinia, tiimissä mä ainoana valkonaamana, sekä kolme mustaa jäbää jonka kanssa ystävystyn koko ajan enemmän. Reissuhommissa. Ihmiset on ihmisiä,leikinlaskua, insideläppiä, yhteistä ruokailua, toisten rajojen opettamista ja kunnioittamista. Työ on raskasta ja likaista, kaikki tehdään lihasvoimalla ja alusta asti. Paljon kantamista, ja sementin sekoittamista lapiolla. Hiki virtaa ihan saakelisti ja keho voimistuu. Työt tehdään ilman kelloa, ja päivät kuluu nopeasti. Vapaa- aikana istutaan, välillä aamusta iltaan jos ollaan päätetty pitää lepopäivä. Naapurit tulee käymään ja käydään heidän luona. Juodaan makeeta kitkerää teetä shottilaseista. Tytöt tulee kiusottelemaan, talon naiset huolehtii, pesee pyykit ja tekee ruuat. Nekin istuu loppuaika, ja aina on hyväntuulisia. Välillä surullisia, kehon rappeutumista ja sairautta esiintyy osana elämää. Riisiä kolme kertaa päivässä, vähän fisuu ja vähän kasvista. Nukun sementtilattialla joogamaton päällä. Mukavuutta, aistinautintoja tai pakokeinoja hetkestä ei juuri ole, sydämeen piirttyy enemmän ja enemmän jälkiä luonnonäänistä, kuutamosta, huolenpidosta.

Äiti Afrikka...Mieleeni on tullut ajatus siitä, että Afrikka ei ole sen enemmän "kehittynyt" koska kaikilla on niin hemmetin hyvä olla, ettei tarvitse pyrkiä yhtään mihinkään, sen kun on vaan. Ja itekin tunnen sen, kun kylän naiset kutsuu mua istumaan heidän kanssaan, I feel alright when I sit whit them. Sinti bem ki sinta ku elas. Yhtä mimmiä olen hiukan käynyt tapailemassa koska hän on kaunis, vaikuttaa viisaalta, ja jessus että tulee hyvä olo jos hän vähänkin huolehtii. Viime aikoina on kuitenkin ollut kortilla yhdessäolon hetket, sillä Tenen eno tulee aina väliin, ja loppupeleissä chillaan sitten hänen kanssaan pari tuntia, ja Tene puuhailee muuta, huolehtiii lapsista, hakee vuoht laituimelta, kokkailee jne. Lähes kaikki haluaa pois GB.stä ja Eurooppaan, ja ymmärrän sen. Tulen surulliseksi, ja jos mulla ois kasoittain massia veisin heiddät kaikki euroopan kiertueelle ja maksaisin kaikille kaikki. Olen vapaa, ja sallin sydämelleni kaikki tunteet. Se on ihanaa. Muistan Sarkan, meidän ainutlaatuista yhteyttä ja onnen tunteet kun vaan olen hänen kanssaan. Puolen vuoden päästä, jos Jumala suo, ollaan jälleen yhdessä.Nyt olen täällä, Äiti Afrikan syleilyssä, ja antaudun sille virralle joka hänen kohdusta valtoimemenaan tulvii. Olkaa toisillenne sisarukset tänään.

Lokah Samastah Sukhino Bhavantu.

Oye!

Englanniksi tällä kertaa, koska kirjoitin nämä kuulmiset jo kerran, eikä nyt oikein hotsita kääntää koko litania Suomeksi.

The time is for me quite good. I was on the road for 5days with Alfa, Abullai and Bongo, they are all local men working for child-aid in Bissorá. Alfa speaks english very well, Abullai very little and Bongo not at all. In the beginning it was difficult, and I didn’t feel like belonging with them, but after one day we started to connect and become friends. We went to different places, villages and towns where they are building the latrines for the schools, and together with the community we transported sand, stones and cement for the construction, next week building will start, and I will again join for some days. 2 nights we spent in government buildings where no one lives, and that was nice, I had good place to do yoga in the mornings. 3 nights we spent in peoples homes, 2 of them were the chiefs of the villages. In all houses they are very friendly, they made nice food for us I eat a bit of chicken and fish here and it is really good, not every day, and only small pieces, like locals, and it feels really all right like that. Natural fish, and roadrunner, chicken. We paid for the ingredients because they are poor people.

In one village working was frustrating, because the men were drinking caju wine, and they got drunk, screamed in an aggressive way to the children and created very bad vibes. I told them what I thought, and they pretended to agree, but their eyes were laughing. It is common here, that drinking is something to laugh about, and even it really creates a lot of disturbance in society it is accepted, except among the muslims, and the good thing is there is a lot of them. I helped a lot with the sand and stones, and Iworked hard together with them, and they respected me for this. I think this is important and good, to show the example of working hard and not giving up instantly when you are tired. Of course it is important to rest, but it seems, that here people go and rest immediately when they feel a little bit tired. Of course many of them don’t eat so much, usually one time a day, and some days not at all. But on the other hand, how will they get more to eat if they don’t work harder? Nothing is black and white, I know…

Before we went from the village, the men asked me for some money to buy more wine, and I said no, it is not good for you, it makes the body weak and you get tired, but they just said it makes them strong, and they kept begging me. Then I had enough a little bit, and I took the caju wine canister from them, pretended to drin k from it, and started to pretend I was drunk, acting like them when they were drunk earlier, screaming and staggering, and that made them a little bit ashamed. I shook the hand of the chief, and we went to the next village which was a muslim village and very nice. We went to the chiefs house and sat down with his family and relaxed, the sun was setting and we all felt good. The chiefs wife offered me her daughter as a wife, and I could just laugh a bit, I was so surprised. This girl was maybe 15 years old and very clean, strong and working good with taking care of the children and cleaning and fetching water, that was a happy village.

When we were sitting there, a car drove up, and some men came to greet the chief and us. They gave everybody cans of cold Fanta, and soon a plate of rice and chicken was brought up. We all ate with good appetite, and the men were discussing a lot, I couldn’t say much except where I was from, my name, what I do, and greet them with the usual phrases, but it was enough. When the men went I asked Alfa who they were, and it turned out it was a member of parliament who had been invited to the village Simboa to watch a football game, and afterwards to eat at the chiefs house. We came there at the right time, the food was good, and Alfa made a good contact with the MP.

The muslims have ramadan now, and they started in the weekend. Even though the people of the village, and Abullai, didn’t eat or drink all day, they still worked very good and I enjoyed putting my efforts together with them. At first we wanted to fetch stones for the construction with our car, but the ground was too soft. First we had the idea of using a donkey and a wagon, but we couldn’t find any, and no wheelbarrow either. Then the next day Abullai came up with the simple idea of using buckets, and carry the stones to the car, and that we did, about 15 buckets, and 20 people everybody carrying, and after 2 hours we were finished, sometimes the solution is too simple to see right away.

The roads here are really terrible. In many places there is only patches of asphalt left, the holes in the road are very deep, and you can drive maybe 20km/hour, motorbike is faster, but we need the car for transporting materials and people. I felt happy and satisfied with our work when we returned to Bissora, and next week I go again for some days to help with the building, this time with Alfa on the motorbike, I drove a bit myself one day and I loved it, so long since I rode a bike the last time.

Today we had a visit from the french embassy, the ambassador himself and an assistant. We went to three different villages where they have built farmers wells, and they also showed him the pre-school of child-aid, and the vocatinal school. For me it was quite boring because I didn’t understand so much, but it was nice to visit the villages, the people are so beautiful and natural.

Last week I finishedmy painting in the classroom(flowers, grass and plants with the cardinal numbers), and I was quite satisfied with the result, now I have been painting the multiplication tables in an other classroom. I like this life I have now. I can work with things very different from each other, I enjoy the physical work outside some days, then again this painting and concentrating on details I like also very much, and I feel it is important to practice this in order to make my own paintings one day. I am also making the logo of ADPP and child aid on our car. I have planted some moringa trees at the preschool, and tomorrow I will plant about ten more since I found out that Alfa has a Moringa growing in his yard. The Moringa is a tree that grows very fast and has very nutritious leaves. The seeds can be used to make oil, and for water purification. I eat some leaves every day in order to get minerals and vitamins.

I went running today with my friend Daniel and it was really good, the air is full of Prana, and I pushed myself a little bit hard, but it felt so nice. I spent ramadan for two days as well, to clean a bit my body inside and get closer to God. I didn’t eat or drink all day, only in the evening, and it was really good, especially being without drink was interesting, my kidneyss liked the rest and I have a different feeling in my lower back now.

Today I made a new friend when I was walking home from work, he is a Gambian doctor working for doctors wothout borders, and we started to talk about the human body and the digestive system, and we connected really good. I want to learn more from him, and he wants to learn yoga also. Tomorrow I will come home from Bissau in his car, his name is doctor Bubaka.

Life is good because I can do what I want, nobody is telling me what I should do, and I feel free and creative. Usually we work from 8 in the morning until around two in the afternoon, and after this we hang out at our house, reading, talkin, drinking coffee & tea J sleeping, what ever you want. This is good, and I feel myself getting more involved in everything, and my feeling of wanting to help getting stronger when nobody is busting my balls about things I SHOULD do, or how I SHOULD be like I often felt in Lindersvold, I really believe a lot of good things are destroyed with this kind of attitude.Usually there is some children hanging around, and many locals come and visit also. One guy Usumani I have been teaching to play the guitar, and he is very enthusiastic. One day I went to the vocational school with Gisela to speak with a man named Barca about edible plants. He knows really a lot, and we decided to co-operate later on with a campaign about nutrition and edible wild plants. We will speak and hold demonstrations in the farmers clubs, and also in our school and the vocational schools. The water filters I haven’t made yet since I need more cow dung, but Alfa told me today he knows a place close to our house where we can find some, and I will go with him next week and gather some.

With the people of the house it is more or less good. Today I spoke my mind with everybody very honestly and directly, and it felt relieving, because I have been feeling some difficulties with some of them. With Margharita we have a good friendship going, and I like it. Also with Gisela it is ok, and we have nice conversations from time to time.

We get paid 25 000 francs (40euro) every week which is the double of what a teacher here earns. I feel really free, I can buy all I need, some clothes, mangoes, nuts, food, and still plenty is left over.

Facebook toimii täällä hyvin huonosti, en ole päässyt kertaakaan käsiksi, joten älkää odottako yhteydenottoa sitä kautta, jos tuntuu siltä, niin kirjoitelkaa ihmeessä, JeanFransman@Gmail.com
Rakkautta kaikille ja suukkoja kans ;)

Morjesta ja pitkästä aikaa.

Pari viikkoa Guiné-Bissaussa ja Bissorassa kulunut. Vähän on vaikeuksia hyväksyä kaikki, mieli tappelee vastaan, ja jotkut päivät on raskaita. Onneksi on myös hyviä päiviä, ja pikkuhiljaa tottuu kuumuuteen ja ympäröivään kurjuuteen, kieleen ja kulttuuriin. Asun 6muun kanssa pienessä talossa joka on luksusta paikallisiin verrattuna. Tähän asti olen hengannut päivisin lähinnä lasten koululla, maalaillut, mutta myös ollut mukana töissä Bissoran ulkopuolella, kaivon rakentamista mm. Huomenna lähden viikoksi reissuun pohjoiseen jossa latriinin rakennusta, mielenkiintoista nähdä miten menee. Ruoka on hiukan niukkaa ellei tee vaivaa…Mutta hengissä ollaan. Netin käyttö on hiukan kiven takana, joten kovin usein en kirjoittele. Mitäpä muuta…: Aijoo, Garbha Pindasanaan pääsee sutjakkaasti ilman suihkupulloa J

Naina paivina tulvii mieleen muistoja kesasta 2004. Oli kuuma heinakuu ja rakastuttiin ihanan tyton kanssa, ja meista tuli pari. Se oli totaalisin kokemus yhteydesta ja rakkaudesta mita mulla ikina oli siihen mennessa ollut, ja jalkeenpain olen miettinyt, etta ilman Annan aitia se ei olisi ollut mahdollista. Han kannusti ja auttoi meidat alkukankeuden yli, ja opittiin luottamaan rakkauteen. Nytkin olen rakastumassa, mutta hiukan eri tavalla. On paivia jolloin yhteys Sariin on totaalinen, ja olemassaolo on todella syvaa, mutta on myos muita paivia jolloin tuntee ja hyvaksyy erilaisuuden ja haluaa ottaa tilaa ja antaa sita myos, ilman menettamisen pelkoa. Joogaharjoitus on nyt hyvin tarkea mulle, ellen harjoittele keraan jannityksia jotka aiheuttaa huolta ja negatiivista ajattelua, ja nama tietysti projisoituu suhteeseen eri tavoin, menettamisen pelkoa, riittamattomyyden tunnetta, huolta tulevaisuudesta, siita etta pitaisi suoriutua yhteiskunnassa ja olla vahva mies ja perheenpaa joka takaa kumppaninsa turvallisuuden. Ja mika ettei, haluan toki pitaa huolta omistani, mutten usko etta huolesta kasin saa mitaan hyvaa aikaan. Nyt on noin kuukausi aikaa Afrikkaan, ja tunnetasolla alan olemaan siihen valmis, siirtymaan pois taalta koululta vihdoinkin, ja Villiin ja Vahvan Aiti Afrikkan syleilyyn.. Edellisesta kerrasta onkin jo kohta nelja vuotta aikaa. Opiskelu ja konkreettinen valmistautuminen taas ei ole kiinnostanut ollenkaan viime aikoina, ja siita on vahan huono omatunto. Vaikka uskonkin asioiden luonnoliseen jarjestykseen, ja siihen ettei pida pakottaa, vaan enemmankin menna virran mukana, niin joskus on kuitenkin aika toimia, ja se aika alkaa olla nyt. Kriolia on opiskeltava, ja myos Child-Aid projektin linjauksia, seka miettia vahan yksinkertaisia ratkaisuja esikoulun leikkikentalle. Tanaan mulla on keittiossa lounasvuoro ja se on jees, meilla on uusi valoisa kokki taalla joka tekee tyonsa todella hyvala meiningilla. Rakkautta kaikelle.

Yhteison saannot ja ohjelma vai yksilon vapaus toimia hetkessa hetken mukaan..? nama kaksi tuppaa taalla nyt vahan riitaantumaan. Tiedostan sen, etta taman yhteison, sen ohjelman ja saannot on luotu jonkun parhaan nakemyksen mukaan, ja ookoo, niissa on paljon hyvaa. Silti niin paljon mita en hyvaksy, ei vahiten niissa ihmisissa itsessaan. Ymmarran myos, etta olen hankala tapaus ja aiheutan heille paanvaivaa omapaisyydellani. Ja siita nyt jotenkin nautin, saan pienet kiksit siita etta ne pelkaa mua eika voi mulle mitaan. Ma oon vapaa mies. Haluan kylla kaikkea hyvaa, mutta tamanhetkinen ymmarrys on, etta se hyvyys voidaan saavuttaa anarkian kautta, jumalallisen anarkian jossa ollaan herkkia hetkessa, eletaan sydamen mukaan ja kunnioitetaan sen totuutta eika sokeasti seurata santoja, normeja, ihmismielella luotuja ohjelmia, kelloa, gregoriaanista kalenteria ja perinteita. Haluan yhteisollisyytta, haluan tehda toita, haluan tehda hyvaa. Mutta omalla tavallani, ja omieni kanssa. Toteutukoon tama pian, Afrikkaan mennaan kuitenkin ensin. BOM! Lokah Samastah Sukhino Bhavantu.

Se on huomenta vaan sitten. Mulla alkaa uusi pesti tanaan, meen apuopettajaksi paivakouluun, enkun tunteja ja tukiolemista ja jeesaamista tehtavissa. Mielenkiintoiselta tuntuu, ja ihan kivalta, ja arvaan etta haasteita on luvassa nurkan takana kun naa teinit on ihanuudessa, energiassa ja itsenaisyydessa aika omaa luokkansa. Taytyy muistaa hengitella syvaan ja juoda tarpeeksi vetta etta pysyy oma tuli kurissa. Muuten ei oikein kiinnosta hirveesti vastuu-alueet, emma haluu mitaan muuta ku Joogata, juosta ja nauttia hyvasta seurasta ja antautua Jumalalle. Hohhoijaa. Karmansa kanssa pitaa elaa, ja nykykarmaan kuuluu sit naa velvollisuudet, ne pitaa hoitaa pois niin hyvin kun mahdollista sitten. Mut ku ei nappais.

Back at Lindersvold.
Hohhoijaa.
Ulkona sataa vetta ja kaikki on typeraa.

Ma oon kesaleirilla, jee!
Luvassa teatteria ja ryhmamajoitusta.
Uusia kiinnostavia naamoja.
Hyvantuntuista maastoa metsineen lenkkeilyyn.
Tanaan tuulee kovaa mutta on lammin ja parjaa hyvin hihattomassa.
Juuri ennen kun herasin tanaan ylistin unessa luojaa ja oli tosi hyva olo kun heras, onnellinen, letkea ja lempea, ja huumorintahu rupesi heti ronsyilemaan oikein vallattomasti kun alko kommunikoimaan muiden kanssa.

Viikonloppu meni rauhallisesti saarella hoitokodissa yhen Jampan kanssa, soittelin kitaraa, maalasin vesivareilla, soin, meditoin, nukuin, fillaroin, lenkkeilin, joogasin ja kavin uimassa. Aurinnko paistoi ja valilla oli kuolettavan tylsaakin. Mut silleen hyva, et sai rauhassa siirtya takaisin Tanskaan ja LIndersvoldiin, tuntui hiukan raskaalta meinaan palata Suomesta.

Se on viimeinen ilta Suomessa sitten. 10 päiivää meni todella nopsaan, ja tuntuu jälkeenpäin ikuisuudelta. Oon liftannu, reissannu, hengannu ja juossut, joogannut hiukan vähemmän kun puolen vuoden aikana ollut tapana, mutta joogannu silti, muistanut luojaa ja ollut kiitollinen kaikista siunauksista, ihanasta kotiväestä, ystävistä, ihmisistä ja ruuasta. Pitkästä aikaa elämääni tuli myös rakastelua ja seksiä, ja ihanaa kokea myös niitä puolia itsestään ja vapautuksen estoista ja esteistä ja rakastaa vaan, ihan sama kauanko on tuntenut tai milloin tapaa seuraavan kerran tai mitä yhteistä on tai muuta, hetki on hetki ja hetkeä voi täyttää rakkaudella, miksei? Saunottu on myös paljon, ja tänään vielä luvasssa vikat pyhät puhdistukset ennen siirtymistä takaisin tanskan maalle. Olo on kyllä miellyttävän haikea ja hiukan orpokin, mutta oma itse tuntuu selkeältä. Ego on, ja hyvä niin, mutta myös tietoisuus ja henki. KiitosKiitosKiitos.

Meininiki taas hyva ja seesteinen, tunnen taas halua auttaa ja parantaa. Kiitos tasta.

Rakastan ja nautin
Kesasta ja tuoksuista
Ruoasta ja musiikista
Jumalattaren olemuksesta

Keskiviikko

Elama on sirkusta. Oli mielenkiintoinen aamu suojakodissa. Taa yks Jamppa oli tosi negatiivinen ja vittuili heti aamusta. Joogasin ylakerrassa ja han hakkasi kattoa alapuolelta, huusi ja kiroili. Ja sit menin aamiaispoytaan ja naa jampat vittuili mulle jatkuvasti. Olin kyllastynyt enka viitsínyt pysytella rauhallisena tai aikuisena, vittuilin takaisin minka jaksoin enka antanut yhtaan periksi, lapsellista mutta tuntui rehelliselta. Se oli leikkia myos, ei mitaan verista totta, silmissa oli hymya mutta kipinat lenteli. Valilla rauhoituttiin, mutta testailu ja tokkimista vaan jatkui. Sanoin etta kannattais lopettaa hyvan saan aikana, alkaa hermot kiristymaan. Jabat katto toisiaan vahan hammentyen, mut jatkoi silti. Silloin paastin itteni irti. Rupesin hyppimaan ympari keittiota, riehuin oikein huolella, huusin ja mekastin kun apina, taputin kasia yhteen ja paastin kaiken vaan valloilleen, ajoin jaban omaan huoneeseen ja istahdin alas tuolille chillaamaan, rentona hyvan purkauksen jalkeen. Muut skidit katto mua hiukan kummaksuen, sano etta oon hullu ja etta kayttaydyn kun apina, myonnyin siihen ja sanoin etta mahan varoitin. Rauha palasi maan paalle, ja autossa matkalla kouluun jamppojen silmissa oli kunnioitusta, istuttiin rauhassa ja kuunneltiin musaa, juteltiin normaalisti. Onko mun kayttaytyminen normaalia? Luultavasti ei ja hyva niin. Ammatilaismaista? Ei varmaankaan, mutta en olekakaan mikaan ammattilainen. Aikuista? Ei todellakaan, olen monin tavoin vasta aikuistumassa. Soveliasta? Kylla, siihen hetkeen ja omaa sisintani kunnioittaen, taydellisen soveliasta. Nyt on hetki uus ja elaman sirkus pyorii eteenpain kohti uusia esityksia, katsotan mita tulemaan pitaa.

Tanaan on hyva paiva.
Lasnaolo, voima, rakkaus ja huumori jarkkymatonta.
Automatkalla kouluun aamulla ekstaasin tunteita Amy McDonaldin musasta.
Tunnin paikkarit ennen hyvaa lounasta.
Kohta luvassa vahan manuaalista tyota pihalla ja myohemmin kylpyhuoneessa jota restauroin vahasen uusin kaakelein, hanoin ja suihkuin. Illalla taas sitten nuorisokotiin..Eilen illalla kun menin sinne oli tuuli uusia. Uusi tunnelma sai vallan, ja taman tunteen ajatus oli: Mita helvettia silla valia mita noi pellet sanoo tai tekee. Ei mun tarvii olla mitaan muuta kun ma olen.

Maanantai

Viikonloppu oli ihana. Rentoa oleskelua ulkona meren rannalla. Riittavasti, yksinkertaista, tulella haudutettua maukasta ja siunattua safkaa. Henki oli vapaa ja nauru raikasi, meri rauhoitti ja hyvaksyi, metsa tarjosi laittoman(ihmisten laki, ei kaikkeuden) suojan teltalle.
Sharkaa ihailen paljon. Harmonia ja luonnollisuus nakyy hanen liikkeissa ja puheissa, han on kaunis kaikin tavoin, henki elaa hanen kauttaan vahvasti.Tunnen etta haluaisin jotain hanelta mita en voi saada, ja se kalvaa vahasen mun miehuutta ja sydanta. Viime yona nukuin 11tuntia, herasin viiden aikaan levanneena tekemaan asanaharjoitusta. Tein puuron ja nautin aamiaisen yhdessa muiden kanssa. Tunsin vapautta ja olemisen iloa, ystavyytta ja hyvyytta. Tiskasin ja siivosin aamiaisen jalkeen ja sit tuli naa kolme jamppaa jonka kanssa oon suojakodissa viettany aikaa, ja kokemus muuttui silmanrapayksessa, polariteettien ikuinen leikki. Jos pojat on yksin, ne on mukavia ja niihin saa yhteyden. Jos ne on yhdessa asian laita on toinen. Silloin ne on pahiksia, ja haluaa nayttaa sen kaikille. Ne on keksiny mun heikon kohdan jonka kasiksi paasee nimittelyn kautta. Silla tavalla mua kiusattiin ala-asteella ja mun elama oli valilla helvettia. Nyt naa nuoret jampat tekee sen mulle taas, nimi on eri, mutta fiilis on sama. Hetkessa mun fiilis muuttui hyvasta, vapaasta ja toimeliaalta araksi, loukatuksi ja saamattomaksi. On se vaan jannaa. En tajua sita, ja kai sita on turha kelata ja pyrkia tajuamaan mentaalitasolla. Tunnetasolla se jokin trauma on joka nimittely laukaisee, joten tunnetasolla se pitaa kasitella. Onneksi on kohtapuolin Annen joogakurssi koto-Suomessa, siihen asti antaudun parhani mukaan sille mika on, ja pyrin elamaan hetkessa parhaalla mahdollisella tavalla. Matka suomeen kahden viikon paasta tuntuu hyvalta, 10 paivaa tutuissa paikoissa rakkaiden ihmisten seurassa, hyvan ystavan haajuhlat ja savustettua tofua, sinappia ja hapankaalia ruisleivalla niin paljon etta napa rouskuu. Aamen ja nakemiin!

Teini

Vatsa on taas hyva, ja energiataso normaali. Uhma on ja pysyy. Tunnen itseni teiniksi, kapinamieli on. Kaikki tuntuu typeralta taalla, oon kyllastyny kaikkeen. Miks ma tulin tanne? Tai miks ma luulin etta tulin tanne? Vapaaehtoistyo Afrikassa. Afrikkaan menisin mielellani. Nyt vaan ei ole motivaatiota eika ambitiota tekemiseen ja parantamiseen niin kun muistan olleen, viela jonkin aikaa sitten. Ainoa ambitio talla hetkella on oma tie. Houkuttaa suunnattomasti laittaa reppu selkaan ja lahtea etelaan, soittaa kitaraa kaduilla ja teroittaa veitsia kesaisessa Euroopassa..Damn! Onneks on nyt vapaa viikonloppu, mennaan Shari siskon kanssa vahan luontoilemaan ja nukkumaan taivasalle, rukoilen etta tulis nyt vahan selkoa tahan meininkiin.

Tasan seitseman vuotta sitten mulla oli tallanen samanlainen kapinafiilis, ja silloin uhma kohdistui enimmakseen Janneburger Oy.hun, eli Porvoon McDonaldsiin jossa olin ollut toissa viimeiset 7 vuotta. Kevat 2002 oli mulle voimakasta heraamisen ja muutoksen aikaa. Olin talvella aloittanut matkailun opinnot Porvoossa, tapasin paljon uusia, mielenkiintoisia ihmisia, ja rupesin tajuamaan, etta valmiit rakenteet johon minut oli yhteiskunta kasvattanut, ei ollut mikaan absoluutti totuus, tai kovin hyva juttu edes monella tapaa, ja etta rakenteiden ja nakyvan maailman takana on paljon rikkaampi ja todempi todellisuus olemassa. Opettelin devilstickien pyoritysta, tutustuin Bob Marleyn musaan, hengasin puistoissa tuntikausia ihmisten kanssa jonka kanssa koin samankaltaisuutta, oli hyva olla, maailma oli taynna hyvyytta ja mahdollisuuksia. Tutustuin ja rakastuin Hermann Hessen kirjoihin, luin Naomi Kleinin No Logon, annoin tukkani kasvaa ja otin lavistyksen kulmien valiin, elin murrosikaa reiluna parikymppisena.

Nyt oon viettany taalla aikaa naiden teinien kanssa, ja ne niiden hullu ja vapaa meininki saa mut hyvalle tuulelle, vaikka ne helvetin rasittavia osaakin olla. Vastustelenko aikuisuutta? Ja mita se edes tarkoittaa? Ja onko se kaikille tarkoitettu? Onko tama kuolemanpelkoa? Eilen yolla makasin hereilla kun etuhammasta vihloo. Huomasin, etta pariin hampaaseen on ruvennu syntymaan tummaa sisalla, eli ulkopinta on hampaiden valissa syopynyt rikki, ja sisukseen on paasssyt bakteereita. Siihen ei taida enaa harjaaminen ja lankailu auttaakaan, ehka hidastaa, mutta prosessi on kaynnissa. Ja mita sille voi tehda? Pitaako koko hammasta porata rikki ja tayttaa, vai mita vittua? Ja paljonko se oikein maksaa? Nyt tietysti kaduttaa etta join niin perkeleesti limua ja kaljaa ja soin munkkeja ja karkkeja ja lapsena harjasin hampaat huonosti. Mutta minkas teen? Tein niin hyvin kuin pystyin..Ja nyt kuulen isani vahingoniloisena sanomassa etta mahan sanoin sulle etta hoida hampaat. Jostain syysta mun Isan neuvot ei tahtonut oikein upota minuun. No kuitenkin, taa hammasjuttu nyt sai jalleen oivalluksen esille, etta elama kulkee vaajaamatta eteenpain, ja etta taa persoona ja keho kuolee jonain paivana. Siksiko ma nyt halajan vastuuttomuutta ja vapautta, punk henkea ja haistakaa vittu mentaliteettia? Jah knows....Hyvaa viikonloppua kaikille!

Viime yona oli kuumetta ja vasemman silman takana voimakas, jomottava sarky joka pakotti olemaan makuulla silmat kiinni liikkumatta. Tanaan ollut rauhallinen olo, aika voimaton, mutta armollisen rauhallinen. Makasin sangyssa, soin itse kasvatettuja ituja ja chiasiemenia, nukuin ja luin lehtia. Sumussa pitaa valilla pysahtya kuuntelemaan jotta taas tietaisi mihin suuntaan liikkua. Onneksi tiimikaverit ja ihmiset yleensa taalla on ymmartavaisia, huolehtivaisia ja antavat tilaa olla. Yks asia on mulle nyt selva: On alettaava elamaan taalla enemman omilla ehdoilla, ja jos se on yhteisolle liikaa, on mun mentava taalta pois. Katsotaan miten kay. Olo on luottavainen ja selkea, tuntuu etta tietaa ja ymmartaa jotain uutta itsestaan ja maailmankuvastaan taman kriisin myota. Rakkautta kaikille ja kiitos etta voin taalla laittaa ajtukseni ilmoille.

Jonkinlainen Burnout paalla. Ei huvita, ei kiinnosta, masentaa, vasyttaa, ruuansulatus ei toimi. On arka ja ujo olo, vaikeeta olla yhteydessa muihin. Hermot menee helposti ja tuiskaisee, ja sit havettaa. Kai taa on vaan hyvaksyttava nyt, ja kunnioittaa itseaan. Tuli ryskittya liikaa, otettua liikaa vastuuta, ja olihan se aikamoinen egotrippi olla niissa voimanparinoissa jossa mikaan ei hetkauttanut ja jossa pystyi mihin vaan, kunnes ei enaa pystynyt. Luottamus on ja pysyy, kaikki askeleet tiella on valttamattomia jotta tulisi perille, kaikesta oppii jotain, vaikeista kokemuksista eniten. Ajatelkaa mua tanaan rakkaudella, makin teita.

Armottomampaa vuoristorataa kuin varmaan ikina.
Jarisyttavia kokemuksia, negatiivista sulkeutuneisuutta, ekstaattista onnea, rakkaudentunteita jotka saavat kyyneleet silmiin, vittuuntuneisuutta, pelkoa, ahdistusta ja huolta. Kaikki kolmen paivan sisalla. Bring it on, please.

Ai niin...

Unohdin tossa tekstissa mainita toinenkin ilonaihe. Sain uudet juoksukengat, ja ne on hyvat. Nahkaiset, kestavat, tukevat ja hyvin joustavat. Tuntu juokseminen aivan uudelta ne jalassa, ja nyt haluaiskin koko ajan menna lenkille :)

st. Torøje

Uutta ollut elamassani muutamia paivia. Olen saanut uuden, hyvalta tuntuvan tehtavan. Muutamia iltoja, oita ja aamuja oon viettanyt St. Torøjen maalaiskylassa, nuorten suojakodissa. Siella asuu seitseman nuorta ihmista joilla ollut haastavat olosuhteet elamassaan, monilla on kova kuori, ja helposti ne luisuu negatiivisyyteen. Todella hyvin kuitenkin ottavat positiivista vibaa vastaan, ja olen jokaiseen heista nyt saanut hyvan kontaktin ja orastavaa ystavyytta. Mielenkiintoista on se, etta he tarvitsevat ystavaa, lampoa ja hyvaksyntaa, mutta myos rajoja ja valilla tiukkuuttakin. Ja siinapa se janna haaste, pysya totuudessa ja selkeasti ja tarpeeksi voimakkaasti puuttua asioihin kun tarvitaan, nayttaa mika on oikein ja mika vaarin. Jonkin verran mua on testattu siella, ja se on omalla tavallaan hauskaa. Sitten mietityttaa hiukan se, etta muutama vakkarityontekijoista ei selkeestikaan voi kovin hyvin itse, perustanskalaisia josta nakee etta voita, savukkeita, olutta ja sianlihaa on tullut nautittua tasaisesti lapi vuosikymmenten. Ja naissa tyypeissa on paljn hyvaa, niissa on tietty selkeys ja loiste silmissa. Mutta myos jonkinlaista kovuutta ja levottomuutta, seuraus siita ettei voi kovin hyvin, ookoo ja ihan jees, muttei loppupeleissa kuitenkaan kovin hyvin. Ja se tapa miten nama ihmiset hoitaa konfliktit lasten kesken, se on tehokasta, mutta myos latistavaa, eika se tunnu ihan oikealta. No, tasta en voi paljon sanoa kun kokemusta ei ole, enka itse viela osaa paremmin, mutta uskon etta tulen loytamaan oman tieni, ja uskon myos etta se tulee olemaan parempi kaikille. Tapahtukoon tahtosi.

Tasapaino ja kultainen keskitie, siinapa teema. Haluan tehda hyvaa, olla hyodyksi muille ja maailmalle, mutten niin paljon etta itse joudun karsimaaan. Haluan olla tehokas ja saada aikaaan, mutta haluan myos nauttia elamasta ja haahuilla valilla. Liika mita tahansa on liikaa. Mulla se nakojaan tahtoo menna vahan kausittain, etta valilla tekee kaikkea ihan overipaljon, ja se ei ole hyva ja vasyy ja vittuuntuu, ja valilla taas chillaa aivan liikaa eika sekaan tee hyvaa kun ei saa tyydytysta mistaan. Ja sit se, etta onko kaikki mita tassa maailmassa tehdaan loppupeleissa vaan kiven hakkaamista? Haaskataanko aikamme kun yritetaan saataa ja muuttaa ja mukamas parantaa? Mita me oikeastaan tiedetaan suuresta kuvasta? Olisko parempi vaan antaa olla, elaa hetkessa ja rauhassa...Tottakai, onhan se mahdollista tehda oli sitten olosuhteet mitka tahansa, mutta....Onko olosuhteet aina oikeat ja otimaaliset oman elaman ja kehityksen kannalta, vai sijoittaako itseaan vaariin olosuhteisiin koska ei ymmarra tehda parempia paatoksia? Mita ma oikein teen? Haluaisin maata kevaisessa metsassa ja nukkua paikkarit, kalastaa muutamia kaloja kotimokkiin vaimolle paistettavaksi. Oon syonyt aivan liikaa makeeta tassa viime paivina, ja nyt reagoi keho poistamalla kuonaa limakalvojen kautta. Ulkona tuulee perkeleesti eika huvita tehda toita.

Almighty Big
Light my fire again
To burn and to purify for good
to live in harmony where Angels howl
that is what I long to do, here and now on mother earth so hugely good

Viime yona nukuin makkeemmin kuin pitkaan aikaan, paa pohjoisessa. Koko aamupaivan on Me and Bobby McGee soinut paassa, tehnyt paivasta vapaan ja melankolisen. Illalla on kokkausvuoro, ja lahden ulos keraamaan nokkosia jotta voin tehdan niista yhden ruokalajin. Nuff sed.

Naina paivina on paljon tekemista, vastuuta ja diggaan siita. Tajusin etta se on mun nyt tehtava tassa tiimissa, olla vastuussa ja kayttaa taitojani, lahjojani muiden hyvaksi, koska yksinkertaisesti olen tassa tiimissa paras siihen, tassa tilanteessa. Onneksi saan apua muilta, ja siina haluan kehittya viela lisaa, miten kommunikoida muiden kanssa jotta saisi heidat tyoskentelemaan saman maaranpaan eteen. Helposti mun lahestymistapa saa ihmiset varuilleen, ja lukkoon, olen totinen ja ikava kylla taidan vaikuttaa kaskevalta kun olen jostain saleteissa, tiedan etta se pitaa tehda ja miten. Koko ajan opitaan lisaa. Arska paistaa ja ilma on lammin, en ole syonyt juuri tanaan paljoakaan ja se tuntuu hyvalta.

Vesi viilentaa
Tuli Kuumentaa
Ilma vierittaa
Maa maadoittaa

Life Living
Circle within circle
Moment by moment Passing
The melancholy law of happiness and joy
I surrender to you my will and want
In this moment I accept what is
And put down my arms so I may work within your natural cause of development towards light and Love

Kaikille hyvaa paivaa.

Saannollinen asanaharjoitus antaa edellytykset joogan syntymiselle. Joogaharjoitus auttaa haukkaamaan isomman palan omasta elamasta, vai onkohan se niin, etta se pakottaa haukkaamaan....Kokemus on naina paivina hyvin mielenkiintoista.Uusia ihmisia tullut muutamia, ja todellisuus tuntuu vahan tripilta...silleen, etta aavistaa koko ajan suurempaa kuviota kaiken takana, muttei kuitenkaan sita oikein tajua. Hetki tuntuu seikkailulta. Muistan samantyyppista meininkia viime vuoden kevaalta kun tulin Intiasta ja tapahtui silloinkin kaikkea jannaa. Nyt on jo ilta, ja pitka paiva takana, joten hiukan kai tassa nyt jaarittelen kummia, mutta olkoon niin. Kaikkea hyvaa kaikille.

Se on tiistai aamu sitten ja taydenkuun paiva. Hyvat younet takana, mantroja ja kevytta aamiaista. Eilen pidin joogatunnin yhdelle ihmiselle ja se oli erilaista ja mielenkiintoista, tanaan vien porukkaa lenkille. Jarkkaily on yksinkertaista, mukavaa ja helppoa, mutta ihmisten liikkeelle saanti ei niinkaan...Mun pitaa oppia patistamaan hyvalla tavalla kun se on tarpeen, ja sen tulen oppimaan seuraavan vuoden aikana hyvin, mikali nain suodaan.

Viikonloppuna luvassa bussimatka Berliiniin, ja sita odotan innolla. Kiva paasta vaihtamaan hiukan maisemia ja tapaamaan ihanaa suomi ystavaa. Meilla on neljasosa valmistautumisjaksosta mennyt, ja nyt on arvioinnin aika, raportoidaan ja keskustellaan opettajien kanssa nykytilanteesta ja jatkosta jotta voidaan jatkaa mahdollisimman hyvin.

Hyvia kevatpaivia teille kaikille!

Rakkaus. Ihastuminen. Syventyminen. Itsensa peilailu, ja siita tykkaaminen mista peilista nakee. Kaikki muuttuu jatkuvasti, vanhasta luopumista ja uuden vastaanottamista, joka hetki, siita taalla vaikuttaa pitkalti olevan kyse. Valilla huomaa selkeammin missa mennaan, valilla menee horroksessa.

Eras mulle tarkea ihminen lahti tanaan pois, ihminen joka on ollut mulle erityinen luottotyyppi alusta asti. Olo on viela melankolinen, mutta vapaa, kiitollinen ja herkalla tavalla voimakas. Eilen ja tanan itkin syvaa itkua, pitkasta aikaa, ja se yllatti mua vahan kun se tuli niin akkia. Mutta siitakin olen tosi kiitollinen, kaikkien niiden vuosien jalkeen kun en pystynyt itkemaan lainkaan vaikka suretti, ahdisti ja tuntui pahalta. Vapaasti virtavat tunteet, niiden hyvaksyminen ja niista luopuminen, se on kaunista. Itse on rauhassa ja liikkumattomuudessa tunteiden virrassa, ja katsoo ja tuntee miten virtaa niista lapi.

Vapaus on kaunista. Hetkittain voi toisen ihmisen seura olla sellaista, etta se peittaa alleen kaiken, ja jaljelle jaa vain kaunis rauha. Aidomapaa ja pysyvampaa on kuitenkin seura joka ei peita, vaan kulkee rinnalla ja tukee, antaa voimaa kulkea omaa polkua, menipa se sitten lapi millaisten laaksojen tahansa. Kiitos Kiitos Kiitos! Rakastan.

Naina paivina paljon musiikkia. Koko ajan haluaa laulaa, viheltaa, soittaa kitaraa. Uusia biiseja syntynyt pari, kevat on tulossa. Ja vapauden kaiho rinnassa voimakas, tuli polttaa vatsassa ja rinnassa. Olo on tosi voimakas, rohkea ja kapinallinen, ajatukset lahtea tien paalle voimakkaat. Herkkyys on lasna ja halua auttaa ja hoitaa.

A new Sun is rising the skies they are changing horizon
I see you I feel you so let me just be you almighty

I see you I judge you for deeds that you do
I kiss you I love you to sweet to be true

So please just show me your most secret door to your desire
And I will then free you so we can be free in mount Zion

Oh please take my hand I will lead you the way
and don't be afraid I won't lead you astray

Just come to me baby and show me yourself you're a liar
I't totally free and soon now you will see i'm a Lion

A new sun is rising the skies they are changing horizon
i see you I feel you so let me just be you almighty
<3

Vain yksi kiintopiste, niinhan sen piti olla. Naina paivina olen siita luisunut hyvin pitkaan. Mieleni takertuvaisuuteen voimakkaasti taipuva, olkoon se niin nyt ja tassa.

Paljon itsekkyytta, narsisismia, omaan napaan tuijottelua. Harhan sumuverho hernekeiton lailla silmien edessa. Mielenkiintoista kylla miten jotkut asiat ja tilanteet laukaisee sumuverhon syntymista vaikka muuten olisi selkeaa ja kirkasta. Tulee nyt mieleen yksi Astangayogan Yamoista, Satya, totuudellisuus. Patanjali sanoo joogasutrissaan, etta pitaa pysytella totuudessa, ja kertoa totuus, mutta pitaa valttaa sellaisen totuuden sanomista jonka satuttaa. Ymmarran sen nyt kaytannon kautta, ei pida aiheuttaa hammennysta ymparilleen pelkastaan sen takia etta helpottaisi omaa oloa, se on itsekkyytta eika totuudellisuutta. Jos omat teot tuntuvat pahoilta, siinapa niiden seuraamus mita pitaa karsia, se ei ole muiden ihmisten asia karsia.
Anteeksi.

Vedin tanaan tukkani sankeen asti, ja voi mun hyvyys etta on nanna olo! Puhdas ja raikas, ja paanahkaa ja paanahan ympari kihelmoi ihanasti. Taa meininki tiimissa lahenee valilla puhdasta farssia kun naita erikoisia persoonia on siunaantunut samaan paikkaan useampi. Valilla naura avuttomana niin etta meinaa henki loppua, valilla egot tormaa niin etta ilma muuttuu todella tukalaksi.

Kaipaan savusaunaa ja Suomalaisia kansanlauluja.
Ja vanhaa metsaa ja sammalta paljaiden jalkojen alla.
Kaipaus on ikuista, hetki on ikuinen.

Talla hetkella vituttaa oikein kunnolla. Silleen etta haluais huutaa ja paiskata tavaroita ympariinsa, ja jos joku sanoo vaaran sanan niin vois helposti rajahtaa kappaleiksi. Younet tosi katkonaiset ja oudot taysikuun takia, ylaselassa vanha kunnon jumi. Mut so not, eteenpain sano aatsteri ko leipaa leikkas.

Let it Be

Ma odotan innolla sita paivaa, etta kutsuissa, pitopoydasta teeta ja herkkuja hakiessani saan rehvakkaasti tokaista lahimmalle tyypille, "Ota siita, Mina tarjoan!"

Rinta tuntuu kevyelta nyt ku limaisuus alkaa olemaan ohi. Hengittaminen tuntuu tosi raikkaalta, ja asanaharjoituksen taaksetaivutukset oli tanaan tosi helpot. Aurinko paistaa ulkona, ja tyytyvaisyys tuntuu jameralta. Ajatusprosesseissa hengailen paljon, lasnaolo on silta lasna.

Taalla muuttuu ihmiskokoonpano lahes jatuvasti, uusia tulee, vanhoja menee, ihmisia tulee kaymaan. Koskettelua ja hellyyden osoittelua on paljon, ja siita olen niin kiitollinen, uskomattoman paljon varikkyytta ja mielekkyytta elamaan tuo se, All you need is Love.

Hourintaa

Tassa tulee nyt armoton tekstirykelma, lukekoon kuka jaksaa. Tama on mun ensimmainen nyt tehty koulutehtava, kymmenen kysymysta koskien etiikkaa. Tein taman pitkalti tajunnanvirtana, ja nyt nyt kun luen sen lapi, niin jotkut osat tuntuvat teennaisilta ja noloilta, jotkut tosi hyvalta. En muuta niita enaa, se oli kuitenkin rehellisin tuotos mita saatoin tassa mielentilassa tehda, sen enemman yrittamatta....Teinko parhaani? Sponttanisuudessa kylla, virtauksessa kylla. Parantelussa ja viilaamisessa, en tehnyt, mutta en haluakaan, alkukantainen ja rehellinen antaa paremman kuvan itsestani, ja egostani.

At doing my best, I feel I'm getting better and better all the time. I was thinking about this in the past few days when I was in bed with a cold, and reflected alot upon my life and myself. I remembered my childhood, and going to school. I was always good in school, it was easy for me to understand most subjects, and I had a good memory. I got good marks with moderate effort, and over the years I got lazier, I almost never made any really strong efforts and my mind got used to easy passing and good results with little effort. When I was passionately interested in something it was different of course, then I did my best, but in these cases it was different, it doesn't really feel like effort since the motivation driving me is high because of the passion for what I'm doing. So this is important, to do something you have a passion for will automatically give good results.
In life however, it's also necessary to fulfill tasks that one does not feel passionate about, and when making an effort in doing the best you can, you really feel rewarded when the task is finished. This feeling of reward then works as a motivator for doing ones best also in future tasks. And this is, what I feel has been happening to me for some time now.

When I got involved in this program I no longer had to live with feelings about my life being in vain becauseof me not doing much good for the world. For some years I have systematically been improving myself, my life and by this, of course also having positive influence on my surroundings, but the work I've been doing to earn my living has not really given me any satisfaction in this regard, except knife sharpening ofcourse :)

Being in Lindersvold and working as a DI jobber really helped me to find new motivation for working and completing tasks. I found the joy in doing my best, and get a good result, and even the satisfaction doing your best gives you even if the result is not as perfect as you would like it to be. So, how I see it, it is of great importance to really be able to understand the greater picture in what you are doing; what is the meaning of completing it, and also to feel the personal responsibility of achieving a good result. A great obstacle in the way of being able to put your best effort in what you are doing is your own mind; with sloppy, half-hearted efforts you over time create a mind pattern which is harder and harder to get out of as time goes by. This also creates a lot of negativie feelings since you never get to experience the feeling of reward when achieving something after putting great effort in it. A vicious circle is created in your mind that has to be broken.

By practising yoga regularly for almost 4 years I am more and more able to understand and overcome obstacles within my own mind, and it is with positivity I look upon future tasks and challenges, I believe I will have the understanding of undertaking projects I can feel is of importance for the well-being of all, and also that I have the power of overcoming bad habits and challenges within myself such as laziness or indifference. To conclude the question, I haven't been doing my best all the time, but these days I am at least most of the time doing close to my very best, and I really want to do so, and more even in the future.

2. As was the case also in question number one, I have changed over time. I remember clearly that as late as some years ago I used to feel unadequate and discouraged when encountering someone with abilities I thought to be great or amazing. These days, however, I can actually admire and be happy about the excellence of certain people, and even if I have bad days when my mind easily relapse into old habits, I am usually able to notice this in time, and thus preventing these negative mind patterns of manifesting themselves stronger in my experience of life. I really believe that anything is possible, and I am very happy and thankful for all the great people in my life right now from who there is great inspiration and power to be received.

In general, incertainty means for me freedom. Freedom of creating my life spontaneously from time to time, and to listen to the voice of my heart and intuiton when making decisions on what to do. This uncertainty or freedom can be part of the experience of many aspects of life, work, human relations, and even principals and opinions. I really think you don't need any fixed ideas or opinions neither about yourself or the world. To keep an open mind, being present in the moment and acting upon what your heart requires, that's all that is needed.

The only thing that is certain is that everything is always changing, constantly moving. Our mind of course, works in a way that for it to be able to grasp something, it most first create the illusion of permanence, certainty. This gives a sense of security, which of course is the biggest illusion of them all, nothing is permanent, not even the physical realm around us which seems to be solid and securely fixed for us to use. The truth is, that everything is just waves of energy, as Einstein stated in his well known theory of relativity, E=mcc What for us appears to be solid matter like the earth, furniture or our own body is in reality nothing but constructions of molecules consisting of atoms which in their turn consist of clouds of electrons moving around a nucleus of protons and neutrons with the speed of light. The atom is mostly space and is in constant movemement, only in our minds with use of our five senses is an image of solid matter built up.

The atom was discovered many decades ago, but more recent studies in the field of nuclear physics are showing that everything is actually made of light, different wavelengths of energy woven together in myriads of ways. This is where it gets really interesting, the cross roads between science and spirituality. Religions and esoteric knowledge of many cultures all speak about this oneness, about a field of energy being the net upon which "reality" is structured, and this has now been confirmed by western science. My personal view is that this net is life itself in its purest essence, and that it is what is often called the Love of God. An interesting question that arises is ofcourse, what is the origin of this power grid? How is it created? Here lies the mystery of what is often called God.

In conclusion, since the nature of reality is evermoving and everchanging, why bother oneself about seemingly discertainty in our everyday life, freedom comes from accepting uncertainty, freedom to embrace the myriads of different possibilities of creating our own life every moment. Again, it is all about overcoming the restrictions of mind, not always easy, but most certainly possible, just like everything else.

What makes me happy for the moment is that I have a place to live and practise Yoga, food to eat, something useful to do, and people to share all this with. With this, I feel satisfied and content. Highlights accentuating the everyday experience is of course very nice, and they intensify the feeling of happiness from time to time. This means for instance cultural events or celebrations of any sorts. One very important factor of my happiness is my yoga practise. Doing Asana-practise every morning keeps my body strong and healthy and my mind clear and focused. Meditation and chanting mantras liften up my spirits and fills me with a deep satisfaction. All this helps me dig deeper into to the mystery of life. My experience of living becomes more trusting, sensitive and amazing. Everything seems more meaningful and beautyful.

I believe, that if I was more enlightened, more free from the restrictions of my mind, I wouldn't even need these in order to be happy. I believe, that it is possible for the body to survive without food. Since all matter principally consist of the same basic energy, it should be, and is said to be, possible to learn how to ”charge” the body directly with energy without actually eating. This might sound very unbelievable, but seminars where this is taught are being held, and there is reports of people living years and years without eating. Reports of saints in ancient scripture as well as modern time tellings.

I also believe, that it isn't really necessary to have the physical company of other human beings in order to be happy. Everything is connected, everything is one, all humans are basically part of the same whole, connected through the grid of life that is by some people called ”the Divine Matrix” , by others the love of God. So in reality, we are always together since we never really were separated. What is causing the illusion of separatedness is the human mind where is created ego, the image of a false self, seemingly separate from the rest of the world.

Something I've been reflecting upon lately is the natural urges of man, most of all reproduction. As i move further and further into manhood, I can really feel a desire deep within me of founding a family and have children to inherite my genes and life-experience. Is it really what I should do, or is it only nature calling within me? Time will tell I guess.

The need for a good shelter is in my opinion largely a question of the climate in which you live your life. If I am to live my life in my home country, Finland, then I would definately need a fairly good shelter during the winter months. I don't however, feel the need of a permanent, modern house. I am able to feel at home wherever in the world I am, most at home I feel in natural surroundings where nature is strong, preferrably close to pure lakes and old forrest. I have a dream about spending most of a summer in nature, living in a tent or a Jurt, and this is something I will do after the DI-programme. In spite of all this all these statements, I don't want to make any strong opinions or principals, I live my life according to what feels right for the moment.

The experience of having something useful to do can be put equal to simply experiencing that life has a meaning. This on the other hand is the same as being deeply connected to life itself, the power grid. Yoga practise is for me at this point of my life the best way I know to achieve this connection, so I would say it is the most important thing for my happiness. If something would happen to me that prevented me from practising, I don't know how it would be, happy or unhappy, but alive, and where there is life there is hope.

I still behave very stupidly with other people from time to time, and treat people in ways I
wouldn't want to be treated my self. This means for example using a too sharp tongue, judging people and making seemingly harmless jokes about other people. Im getting better all the time at noticing what I am about to do before I actually do it, and thus I am able to change my behaviour towards the better, but there is still work to be done.

In ten years I see myself more free from any kinds of restrictions of mind. Living strongly according to what my heart wants, fulfilling my life bringing light and love to other people.
I live in a small, clean, simple and warm house with my life-companions in a beautyful, strong and natural place. I warm my house with fire and I have a nice lake with islands about 50m from my house. I have a separate saunabuilding by the lake, and a canoe. In my kitchen I have an efficient gas stove, I eat a lot of living food.I have easy access to ecological, pure food, mostly vegetarian, but also milk products produced so close to where I live that I can have a personal relationship with the cows and the goats.

I judge people a lot in my thoughts, everyday. I am aware of that everything I don't like in others is actually parts of myself I don't like, which means that I don't accept them. The kind of behaviour i Judge is for example arguing in a competitive way and not taking care of yourself, for example smoking, eating junk-food and not excersising.
What I really believe, is that life itself is intelligent, and that the only thing we as humans need to do, is simply surrender to life, let it happen, be grateful, curious and present, then we will know how to act when opportunities arises. I believe that by practising yoga we can make this easier to achieve. This I really believe since it is my own experience, and it seems to get better and better, deeper and deeper as time goes by.

These days it's easier for me to adapt to change, to accept the reality even if it doesn't go my way. This is a way of being humble to life, to surrender your own will, and believing that everything will be right anyway, even if it doesn't seem so at the moment. For the time being, practising yoga in the traditional way taught to me by my teacher, is the best way for me to grow personally. It means a lot of sweat, and taking myself out of my comfort zone, exploring my emotional traumas, but it also means security and warmth, faith, and foremost the experience of slowly, year by year evolving a little bit towards the better.

What I feel has been disturbing my direction of life, disturbed me, and made me unhappy lately, not recently, but within the last few years, is misuse of alcohol, crude behaviour and emotional violence, even so seemingly innocent. All of these things are very common in the world, and also in my life. This has slowly been changing for some years now. I truly b elieve that we create our own experience of reality, consiously and also non-consiously. What is changing in me now, is that the part of me that still wants the create this kind of experience is getting smaller and smaller. Change does not happen abruptly, but the encounters with these disturbances comes less frequently now. This is very nice in the sense that life is sweet and pure in between these encounters. However, the contrast to light and purity is much more strong when an encounter does occur and this feels very hard. Slowly but surely towards the better, for sure.

Eteenpain asaisesti myrskyn silmassa
Vaununpyorat pyorivat uomassa
Eteenpain ajava musiikki vakavoittaa, sen poljento voimistaa taisteluun
Peruskallio, Honkapuu vai paju?
Sisimpani ydin vesisammiossa lepaamassa
Maalaistalon emanta katselee auringonlaskua, kaipaa miestaan kotiin.

Rakkaat ihmiset, lukijat. Viime paivina oon ollu kipee ja nukkunu ja lepaillyt enimmakseen. Enemman kuin pitkaan aikaan, ollut oikein horroksessa. Ulkoiset asiat ja tekeminen ei ole kiinnostanut kuin lyhyita hetkia kerrallaan, muuten oon lillunut omassa liemessani, tama liemi on maistunut turvalliselle. Huomenna alkaakin sitten jo koulutusohjelma, pari kuukautta aikaisemmin kun alunperin, silla olis helmikuun tiimi ollut liian pieni,joten kysyttiin jos me, tuleva huhtikuun tiimi halutaan siihen jo liittya, ja tokihan me haluttiin.

Eramaa ja jarvet
Syksy ja kirkkaus
savu nousee kodasta
Marjat odottaa poimijansa
Katson ihaillen naisen lanteita, vierustoveri sanoo Jumalan olevan hyva.
Ja samaa mielta olen minakin, Jumala on hyva.

Pintaliikeita

Ulkona on aurinkoista ja paiva ollut tosi leppoisa. Parin viikon paasta on suuri tapahtuma, perinteinen, jokavuotinen uudenvuoden klassisen musiikin konsertti johon tulee n. 1500 ihmista. Lindersvoldin tehtava on tehda tapahtumaan kakkuja, joten sita me tassa nyt lahipaivat tehdaan, leivotaan kakkuja, taitetaan niille laatikoita, koristellaan niita ja lopulta pakataan.

Kavin Køøpenhaminassa ja muistui jalleen kerran vahvasti mieleen etta viihdyn paremmin maaseudulla, rauhassa ja lahempana luontoa. Leffassa oli kiva kayda, ja syomassa, ja kaveria moikkaamassa, toki. Ostin Chia siemenia jotka sanotaan olevan luonnon superruoka numero uno, rupean niita popsimaan ravintolisana. Ensimmaiset askeleet jotta saataisiin parempaa kasvisruokaa paivittain on kuitenkin otettu, tasta eteenpain tulee lounas sisaltamaan joko papuja tai soijaa, uskon etta kuukauden paasta saattaa tilanne olla jo aika hyva.

Fiilis on selkea ja hyva, energia liikkuu olemuksessa ja lasnaolo on melko tiukkaa. Sunnuntaina on uudenkuun paiva, hyva paiva maadoitukseen ja kylvamiseen. Eras minulle tarkea ihminen meni yllatten naimisiin, ja se sai minut herkaksi ja nakemaan kauneutta

Anarkiaa ajatusmalleihin ja haroilya lahipiirissa olkaa hyvat, ravistetaan vahan jotta nakisimme jotain uutta tutussa ja turvallisessa.

Dark Blues

Tasapuolisuuden nimessa tilittelen tahan nyt myos hiukan negatiivista vibaa. Vasyttaa ja vituttaa ihan kauheesti. Itkettaa. Huumorintaju on tallessa, jollain tasolla pystyn tarkkailemaan ja nauramaan talle koko tilalle. Pari kertaa tanaan palanut hermot. Ekalla kerralla tylytin Antonia pain naamaa, pyysin anteeksi jalkeenpain. Myohemmin lensi saha nurkkaan arrapaiden kera. Kavin metsassa huutamassa, ja sen jalkeen rentouduin puolisen tuntia ennen illallista, aj fiilis oli ihan ookoo, kunnes palattiin toihin. Ollaan tassa viime paivina tehty aika ahkerasti toita, ja ei siina mitaan. Ryhmassa on omat haasteensa. Anton on teini, ja halla on omat teemansa, ymmarran nyt milta vanhemmilta saattaa tuntua, propsit kaikille teinien vanhemmille. Ronald ei tee duunia, juttelee vaan, paitsi silloin kun "Pomo" tulee paikalle. "Pomo" ei kauheemmin luo ryhmahenkea, piipahtaa valilla paikalle ja haipyy sitten omille teille. Tassa kai se juttu, teamwork, teamSpirit, ja kuka sen luo, varsinkin jos puolet porukasta ei ole lainkaan kiinnostunut koko asiasta, muuten kuin nimeksi. Tiedostan sen, etta itse olen vuosien varrela aiheuttanut omalla tyomoraalillani ja meiningillani juuri samanlaisia kokemuksia erikarvaisille tyokavereille eri duunimestoissa, ja tassa se nyt on, oma vuoroni kokea se sama. Eli koetaan se lapi vaan.

Tiedostan, etta mikali mulla ei olisi nyt kova alavire paalla, mikaan naista ulkoisista asioista ei liikuttaisi mua ollenkaan, nailla fiiliksilla kuitenkin tuppaa mieli takertumaan joka tapahtumaan ja kehittelemaan vaikka mita ajtusviritelmia niiden jatkeeks jotka sitten puolestaan edellen ruokkii tunnetta. Aamupaiva oli aivan mahtava tanaan, selkea ja kirkas. Lounaan jalkeen kuitenkin muuttui viba, tiedostin sen, mutten voinut mitaan, pian olin sen syovereissa. Lauantaina on taysikuu, ja silla on oma lusikkansa sopassa, salee. No joo, kattelen tassa jos viela tilittais jollekin suullisesti, olis kylla todella mahtavaa itkea kunnolla. Kaikkea hyvaa Kaikelle.

<3

Norjan reissu

Eilen illalla tultiin Norjasta. Reissu oli mahtava. Koskettava ja lammittava, vomistava ja noyristava. Asuttiin yksinkertaisessa tunturihotellissa Lillehammerin lahistolla, hotellin yhteydessa toimii samantyyppinen koulu kuin tama Lindersvold jossa mm. koulutetaan Development Instructoreita tyoskentelemaan Humana People to People.n projekteissa kolmannessa maailmassa.

Hotelli oli taynna lapsia ja nuoria, erilaisia persoonia jotka eri syista eivat sopeudu normikouluihin. Oivalsin esimerkkina olemisen tarkeyden ja ilon. Uskon etta ihmisessa vaikuttavat luonnon voimat koko ajan pyrkivat kohti hyvyytta, valoa ja ykseytta. Se mika vie toiseen suuntaan on mielemme luoma harha erillisyydesta, ego. Elamme yhteiskunnassa jonka kaikki rakenteet ja arvot pohjautuvat tahan harhaan, ja edelleen tukevat sita. Hienoa oli kuitenkin huomata miten helposti lapset ohjautuvat takaisin oikeisiin uomiin, jakamiseen, antamiseen ja rakkauteen aikuisen esimerkin avulla. Rauhallinen lasnaolo ja silloin talloin ele tai sana, huomion osoittaminen, aito hymy, aloitteen tekeminen esim. siivoamisessa, saa ihmeita aikaan.

Sain hiihtaa tuntureilla pitkia lenkkeja seka ladulla etta koskemattomassa lumessa, aurinko paistoi joka paiva ja valo lumisessa maisemassa loi taidetta, sydan riemuitsi ja mieli rauhouttui. Mieleen palasi musitoja lapsuudesta. Isa opetti hiihtamaan ja lukemaan elainten jalkia. Sina jouluna kun muutettiin maalle, Kulloon kylaan, olin juuri tayttanyt viisi vuotta, ja sain joululajaksi ensimmaiset sukseni, valkoiset Jarviset jossa jousisiteet. Ensimmaisella reissulla kotikylan ladulla ajoin ulos, ja toinen suksi napsahti poikki. Itkin ja koin lopullisuuden tunnetta, mutta Isa lohdutti, vakuutti ettei mitaan hataa ollut, kantoi kotiin selallaan ja korjasi suksen hernekeittotolkin peltipalasella. Niilla suksilla hiihdin viela seuraavankin talven ennen kun sain uudet jarviset ja oikeat monot. Mikaan ei ole lopullista, olen valmis kuolemaan, tai elamaan, tekemaan parhaani ja nauttimaan, antaman ja vastaanottamaan viela yhden paivan tai sata paivaa, vuoden tai kaksikymmenta, viisikymmenta vuotta, tapahtukoon tapahtuva.

Uudenvuoden aattona paukuteltiin ennen illallista paukkupommeja, ja juhlatunnelma alkoi. Ruoan kanssa juotiin limua, ja meininki oli railakasta. Myohemmin pelattiin bingoa; jannittavaa, vapautunutta ja iloista, yhteenkuuluvuutta. Kahdeltatoista oli ilotulitus, kakkua ja siideria. Tunnelma omalta kohdalta mukavan sentimentaalinen, vuodenvaihde tuntui taydelliselta; taltahan se tuntuikin, juhla. Jossain vaiheessa matkaani, teini-iassa, juhlaan astui mukaan kuningas alkoholi, ja pikkuhiljaa, kavalasti vuosien saatossa juhlatunnelma muuttui ja alkoi haviamaan, alkoholi kuitenkin jai, kunnes suuri tuskastuminen ja kyllastyminen alkoi vieda siita poispain, ja rupesin loytamaan uusia iloja ja nautintoja joista ei seuraa karsimysta. Puhdas ruoka, terveys, urheilun ja liikunnan ilo, Jooga ja Jumala.

Kaytan huoletta sanaa Jumala, ja se on tavallaan riski, koska sana on aina vaan sana, mielessa oleva kasite jolla on rajansa, niin kuin mielellakin. Jumala on rajaton eika mahdu mieleen eika sanaan. Omalla kohdallani Jumala merkitsee turvallisuuden, ja luottavaisuuden tunnetta, olipa olosuhteet mitka tahansa, tunnetta ja kokemusta siita, etta opastetaan ja autetaan kun tarvitsee.
Jumala on myos minulle lopullinen paamaara, ikuinen, rajaton valo ja rakkaus, ainoa jota kohti oikeasti kannattaa pyrkia, kaikki muu on katoavaista. Maallisessa, materiassa ja ihmisyydessa on tietenkin omat merkityksensa, tehtavansa, haasteensa ja ilonsa, mutta ne ovat minulle olemassa siksi jotta voisin sen kaiken osana kokea ja kehittya kohti jumaluutta.

Taalta Lindersvoldilta lahdettiin liikkelle 5ihmisen voimin, 3nuorta jotka asuvat taalla Botilbudissa, tukiasuntolassa, opettaja Alex seka mina. Botilbudetin nuorilla on normaaliyhteiskunnassa erilaisia ongelmia, paihteiden vaarinkayttoa ja avuttomuutta selvita "normaali" arjessa. Erikoisia ihmisia josta sain talla reissulla kolme uutta ystavaa. Haasteellista tassakin on juuri se mielen luoma erillisyys. Helposti astuu kuvitelma kehiin, jossa alkaa pitamaan itsensa erilaisena, asettamaan itsensa opettajan, avustajan, opastajan rooliin, taikka korokkeelle koska muka "parjaa" paremmin kuin he. Kerta kerran jalkeen jouduin noyrasti palamaan maan pinnalle, osaksi ryhmaa, kokonaisuutta jossa ei tarvitse muuta kuin olla, reagoida totuudella, ja kaikki tapahtuu oikein. Jatkukoon tama edelleen.