st. Torøje

Uutta ollut elamassani muutamia paivia. Olen saanut uuden, hyvalta tuntuvan tehtavan. Muutamia iltoja, oita ja aamuja oon viettanyt St. Torøjen maalaiskylassa, nuorten suojakodissa. Siella asuu seitseman nuorta ihmista joilla ollut haastavat olosuhteet elamassaan, monilla on kova kuori, ja helposti ne luisuu negatiivisyyteen. Todella hyvin kuitenkin ottavat positiivista vibaa vastaan, ja olen jokaiseen heista nyt saanut hyvan kontaktin ja orastavaa ystavyytta. Mielenkiintoista on se, etta he tarvitsevat ystavaa, lampoa ja hyvaksyntaa, mutta myos rajoja ja valilla tiukkuuttakin. Ja siinapa se janna haaste, pysya totuudessa ja selkeasti ja tarpeeksi voimakkaasti puuttua asioihin kun tarvitaan, nayttaa mika on oikein ja mika vaarin. Jonkin verran mua on testattu siella, ja se on omalla tavallaan hauskaa. Sitten mietityttaa hiukan se, etta muutama vakkarityontekijoista ei selkeestikaan voi kovin hyvin itse, perustanskalaisia josta nakee etta voita, savukkeita, olutta ja sianlihaa on tullut nautittua tasaisesti lapi vuosikymmenten. Ja naissa tyypeissa on paljn hyvaa, niissa on tietty selkeys ja loiste silmissa. Mutta myos jonkinlaista kovuutta ja levottomuutta, seuraus siita ettei voi kovin hyvin, ookoo ja ihan jees, muttei loppupeleissa kuitenkaan kovin hyvin. Ja se tapa miten nama ihmiset hoitaa konfliktit lasten kesken, se on tehokasta, mutta myos latistavaa, eika se tunnu ihan oikealta. No, tasta en voi paljon sanoa kun kokemusta ei ole, enka itse viela osaa paremmin, mutta uskon etta tulen loytamaan oman tieni, ja uskon myos etta se tulee olemaan parempi kaikille. Tapahtukoon tahtosi.