Maanantai

Viikonloppu oli ihana. Rentoa oleskelua ulkona meren rannalla. Riittavasti, yksinkertaista, tulella haudutettua maukasta ja siunattua safkaa. Henki oli vapaa ja nauru raikasi, meri rauhoitti ja hyvaksyi, metsa tarjosi laittoman(ihmisten laki, ei kaikkeuden) suojan teltalle.
Sharkaa ihailen paljon. Harmonia ja luonnollisuus nakyy hanen liikkeissa ja puheissa, han on kaunis kaikin tavoin, henki elaa hanen kauttaan vahvasti.Tunnen etta haluaisin jotain hanelta mita en voi saada, ja se kalvaa vahasen mun miehuutta ja sydanta. Viime yona nukuin 11tuntia, herasin viiden aikaan levanneena tekemaan asanaharjoitusta. Tein puuron ja nautin aamiaisen yhdessa muiden kanssa. Tunsin vapautta ja olemisen iloa, ystavyytta ja hyvyytta. Tiskasin ja siivosin aamiaisen jalkeen ja sit tuli naa kolme jamppaa jonka kanssa oon suojakodissa viettany aikaa, ja kokemus muuttui silmanrapayksessa, polariteettien ikuinen leikki. Jos pojat on yksin, ne on mukavia ja niihin saa yhteyden. Jos ne on yhdessa asian laita on toinen. Silloin ne on pahiksia, ja haluaa nayttaa sen kaikille. Ne on keksiny mun heikon kohdan jonka kasiksi paasee nimittelyn kautta. Silla tavalla mua kiusattiin ala-asteella ja mun elama oli valilla helvettia. Nyt naa nuoret jampat tekee sen mulle taas, nimi on eri, mutta fiilis on sama. Hetkessa mun fiilis muuttui hyvasta, vapaasta ja toimeliaalta araksi, loukatuksi ja saamattomaksi. On se vaan jannaa. En tajua sita, ja kai sita on turha kelata ja pyrkia tajuamaan mentaalitasolla. Tunnetasolla se jokin trauma on joka nimittely laukaisee, joten tunnetasolla se pitaa kasitella. Onneksi on kohtapuolin Annen joogakurssi koto-Suomessa, siihen asti antaudun parhani mukaan sille mika on, ja pyrin elamaan hetkessa parhaalla mahdollisella tavalla. Matka suomeen kahden viikon paasta tuntuu hyvalta, 10 paivaa tutuissa paikoissa rakkaiden ihmisten seurassa, hyvan ystavan haajuhlat ja savustettua tofua, sinappia ja hapankaalia ruisleivalla niin paljon etta napa rouskuu. Aamen ja nakemiin!