Viime yona oli kuumetta ja vasemman silman takana voimakas, jomottava sarky joka pakotti olemaan makuulla silmat kiinni liikkumatta. Tanaan ollut rauhallinen olo, aika voimaton, mutta armollisen rauhallinen. Makasin sangyssa, soin itse kasvatettuja ituja ja chiasiemenia, nukuin ja luin lehtia. Sumussa pitaa valilla pysahtya kuuntelemaan jotta taas tietaisi mihin suuntaan liikkua. Onneksi tiimikaverit ja ihmiset yleensa taalla on ymmartavaisia, huolehtivaisia ja antavat tilaa olla. Yks asia on mulle nyt selva: On alettaava elamaan taalla enemman omilla ehdoilla, ja jos se on yhteisolle liikaa, on mun mentava taalta pois. Katsotaan miten kay. Olo on luottavainen ja selkea, tuntuu etta tietaa ja ymmartaa jotain uutta itsestaan ja maailmankuvastaan taman kriisin myota. Rakkautta kaikille ja kiitos etta voin taalla laittaa ajtukseni ilmoille.