Vain yksi kiintopiste, niinhan sen piti olla. Naina paivina olen siita luisunut hyvin pitkaan. Mieleni takertuvaisuuteen voimakkaasti taipuva, olkoon se niin nyt ja tassa.
Paljon itsekkyytta, narsisismia, omaan napaan tuijottelua. Harhan sumuverho hernekeiton lailla silmien edessa. Mielenkiintoista kylla miten jotkut asiat ja tilanteet laukaisee sumuverhon syntymista vaikka muuten olisi selkeaa ja kirkasta. Tulee nyt mieleen yksi Astangayogan Yamoista, Satya, totuudellisuus. Patanjali sanoo joogasutrissaan, etta pitaa pysytella totuudessa, ja kertoa totuus, mutta pitaa valttaa sellaisen totuuden sanomista jonka satuttaa. Ymmarran sen nyt kaytannon kautta, ei pida aiheuttaa hammennysta ymparilleen pelkastaan sen takia etta helpottaisi omaa oloa, se on itsekkyytta eika totuudellisuutta. Jos omat teot tuntuvat pahoilta, siinapa niiden seuraamus mita pitaa karsia, se ei ole muiden ihmisten asia karsia.
Anteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mellon. Tarkoittaako se sitä, että jos joku oma teko tuntuu pahalta niin sitä ei pidä kertoa, vaikka toinen kysyy suoran kysymyksen? Itse olen pysynyt totuudessa jo pitemmän aikaa, mutta olen pohdiskellut tätä kysymystä. Jos tietää, että vastaus toisen kysymykseen sattuu, miten vastata siihen rehellisesti mutta satuttamatta?
Niin...Mun tapauksessa oli nyt niin, etta multa ei kysytty, vaan menin ite vaan nostamaan kissoja poydalle jotta tulis helpompi olla. Jos toinen kysyy suoraan..Se on hankalaa, en osaa vastata muuta, kun etta olemalla hetkessa lasna ja herkkana, voi tietaa mita on oikein juuri silloin. Maailma on varikas paikka jossa totuus vallitsee hetkittain, eri hetkessa eri totuus.
jep!
Lähetä kommentti