Melkein pari viikkoa olin saaristossa.

9 paivaa orango-saarella joka on kansallispuisto. Luonto on siella niin voimakas etten ole milloinkaan kokenut vastaavaa. Kirjaimellisesti mykistyin aina kun kuljin puskassa, sen jalkeen vaan istuin ja koin autuutta, ei tarvinnut mitaan. Sit yleensa potkottelemaan. En tieda oliko sairauden jalkimaininkia vai mita, mutta kehoa vasytti siella malko kamalasti, yhdet tai kahdet paikkarit joka paiva. Runsaasti ruokaa. Uutta, vastakorjattua riisia joka paiva, ja se on maukasta. Ja ne banaanit, ja se kala, Ahh! Asuin pikkukylassa nimelta Ancaboca, ja rakastin siella, ja sydamessani on kaipuu nyt kun olen taas Bissaussa. Bijagos kansalla on matriarkaalinen yhteiskunta, ja sen tuntee ja huomaa. Luonnollinen tasa-arvo jossa naisilla on luonnollinen voimansa esilla, eika miehet pelkaa sita tai yrita alistaa. Ja kylassa harmonia. Ja tyojako tasaisempi, miehetkin kokkaa ja pesee vaatteita, mandinka kylassa ei tulisi kuuloonkaan. Monet naiset kutsui mua pojakseen...Ja tuntuikin silta etta olin koko ajan aidin sylissa. Puskassa, kun lepasin, kun kavelin rantaan, kun soin....

Saaressa on vaan yksi hotelli joka maksaa 100 euroa yo, joten venematkalla saareen tutustuin vahan paikallisiin ja kyselin mahdollisuutta asua kylassa. Sanoin haluavani oman huoneen ja normaalia ruokaa kolme kertaa paivassa. Tarjouduin maksamaan joka paiva 5000cfa, eli vahan alle 10 egee. Loppupeleissa maksoin hiukan yli 7000 kun huomasin etta rahan tarve on suuri. Kaikki hupeni vaatteisiin, peruselintarvikkeisiin, kynttiloihin, kenkiin jne. Lopussa jai sen verran yli etta ystavani tuli kanssani mukaan Bissauhun ostamaan viela vaatteita. Nico on parikymppinen jaba ja naytti mulle kaikki mestat. Mentiin puskaan riisi ja maapahkinapelloille kattomaan ja chillaamaan, ja auttamaan korjaushommissa. Riisit lekataan puukolla ja sidotaan nipuiksi jonka jalkeen jyvat erotetaan varsista, jyvat hakataan suuressa morttelissa jotta kuori irtoaa, ja sit keitetaan, ja aiai etta se on nannaa! Tai sit hakataan ihan jauhoiksi, joukkoon hiukan sokrua ja paistetaan kakkuja hiililla, ja sekin nannaa...Ja tuoretta kalaa suoraan meresta hiillokselle ja suuhun. Silloin tunsi meren voiman suonissaan, ja jalkeenpin kun menin makoilemaan tunsin olevani kala. Nain vaan silmaluomien takana miten merenpohja ja kasveja vilsiti alleni, ja tunsin sileaa viileytta. Nico teki mun safkat tarjoili mulle, huyolehti siita etta mulla oli huoneessa illalla kynttila palamassa, ja huolehti musta kun veljesta. Ja annooin sen tapahtua ja nautin. Nukuin jaykan kaislamaton paalla ja se tuntu hemmetin hyvalta, alaselka diggas niin paljon etta tuli makoiltua paivittain ainakin pari tuntia, ja sit viela 9 tunnin younet paalle.

Kavin siella lapi vaiheen jossa kehoni tuntui vanhalta ja vasyneelta ja rapsituneelta. Ei ollut voimaa, en tuntenut maskuliinisuutta, lihakset katosi.Malaria, malarialaakitys ja sitten viela antibiootti kuuri vei aika paljon voimaa. Ja noyrryin ja hyvaksyin kaiken. Niin se tulee tassa elamsaa viela menemaan, ja sitten kuolee. Muttei se mitaan, ei siihen tarvitse takertua. Ruuasta, luonnosta ja kavelysta keho alkoi vahvistumaan, ja nyt on tiukaa asanaharj0ittelu taas aamuisin, ja olo on voimakas. Nytten kuitenkin kiitollinen ja noyra olo, ei ole mina voimakas, vaan jumalan voima virtaa armosta minussa, enka halua sita tuhlata tai kayttaa vaarin.

Tuntuu etta niin paljon jaa kertomatta...Kyla oli voimapaikalla. LAhella suuria vanhoja puita paljon, ja niiden keskuudessa todella pyha olo. Siella oloa voisi vahan verrata joogaretriittiin solhagassa. Rauha ja luonto ja meri ja puut. Mykistyminen, kaantyminen sisaanpain, ja sielta pois tuleminen vahan raikkaampana, vahan uudistuneena. Sydameni kaipaa vahasen, mutta kaikella on aikansa, ja paiva on ja kujeet on uudet. Asanaharjoitus on mielessa paallimmaisena.

Joo. Rauha ja Rakkaus. Joulun odotusta, taalla sita ei pysty ymmartamaan kun arska paistaa ja on lamminta.