Marraskuu

Kolme kuukautta on kulunut edellisestä tekstistä. On jotenkin pelottanut kirjoittaa kun tuntuu että lukijat on nyt niin paljon lähempänä kuin maailmalla ollessani. On aika hiljaista aikaa, vaikka kuitenkin kaikenlaista tapahtuu ja muuttuu jatkuvasti. Eläminen vanhempien kanssa on itse asiassa aika jees, vaatiihan se hyväksyntää molemminpuolin ja toisten huomioon ottamista. Niin kun kaikki läheiset ihmissuhteet.

Tunteiden skaala aika laaja ja vaihteleva. Näinä päivänä melko kokoaikainen tietoisuus niistä, ja siitä minkälaisia ajatuksia haluaa niistä syntyä. Poukkoilua läsnäolon ja kelailun välillä kanssa aika massiivista, tietoisuus mielen liikkeistä ja sisällöstä melko hyvä, kiitos kärsimyksen ja harjoitusten.

Kärsimys jalostaa.Olen huomannut että on paljon helpompi pysyä läsnä hetkessä, aistien, silloin kun "menee huonosti" Ei yhtä herkästi enää lähde huonoista fiiliksistä rakentamaan negatiivista kelaa elämästään. Kolikon toinen puoli, silloin kun on hyvät, onnelliset, rakkaudelliset tai jopa ekstaattiset tunteet, niin lähtee helpommin mukaan kelan tasolla, ego nappaa tunteesta kiinni, minä olen hyvä, minulla menee hyvin.

Päihteilyä tullut harrastettua jonkin verran, ja siitä ymmärtänyt jälleen uutta. Jospa nyt ei enää tarvitsisi. Asanaharjoitus ja meditaatio jatkuvaa, kiinalainen lääketiede auttaa ymmärtää fyysisen kehon toimintaa paremmin. Lähinnä elinten yhteistyö, sekä miten elinten tilat vaikuttaa tunteisiin on aika mielenkiintoista matskua.

Hitsauskoulua käyn päivisin. Pikkuhiljaa oppii, mutta hitaasti, kärsivällisyyttä vaatii. Toisaalta koululla myös mukavaa ja sydämellistä oloa kurssikavereiden kanssa.

Muistan miten kesällä Kanadassa oli meininki aika erilainen, antoi mennä vaan egon tasolla niin että paukku kävi, egohan yksi olemuksen puoli niin järkeili silloin, Elämä silloin erilaisempaa. Ei oman yhteiskunnan turvaverkkoa. Epävarmuus jatkuvuudesta. Nyt tässä lilluu turvallisessa jatkuvuuden illuusiossa, mahdollistaa irtipäästämisen ja hetkessä elämisen eri tavalla.

Teemaksi noussut myös se, että kannattaa olla tarkkana niistä ihmisistä kenet lähellensä päästää, ja jonka kanssa viettää aikaa. En halua hengata ihmisten kanssa joiden seurassa en tunne oloni hyväksi. Niin olen antanut tapahtua ihan liikaa, ja lähes aina näiden tapaamisien jälkeen on ollut heikko, imetty ja rasittunut olo. Helppoa on eri verukkeilla pysytellä kiinni kaikessa vanhassa ja aikansa eläneellä.

Näköpiirissä nyt myös toisenlaisia tuttavia ja valoisuutta, Thank God! Myöskin parin viikon päässä häämöttävää 10 päivän pituista Vipassana-meditaatio retriittiä odotan innolla.

Teille kaikkea hyvää ja paljon lämpöä ja rakkautta pimeään syksyyn, on tää kyllä mahtavaa aikaa. Teksti vaikuttaa nyt olevan hiukan töksähtelevää ja suurpiirteistä. Jos kiinnostaa lähteä mun kanssa avaamaan näitä juttuja, niin kirjoittakaa mailia olkaa hyvät. Ja ehkä sitten myöhemmin soitellaan Puhelimella :)

Viimeista viedaan Villisti

Bibban i Pembroke Ontario. Jag e skaggi sa forbannat. Ha vari On the road i ca 2 veckor. Forst en roadtrip med min van Jon, Paddla kanot, vandra i nationalparken Algonquin sedan mot Montreal. 2 motellnatter var pa sin plats. Montreal e skon, livlig, hade en bra natt och dag dar. Dans till cool housemusa mitt i stan vid solnedgangen. Middag i en Diner. Leffa(Inception vid midnatt) Diggande av svarta, fransktalande brudar i Mc'Donalds. Jon paina tillbaka till staterna, jag lifta 400km tillbaka till Pembroke for jobb. Ca 10 kyytin och en och en halv dag. En Armekunde som varit i Afghanistan. En rektor for ett katolskt gymnasium. Tva ljuvliga french Canadian girls on their way to a cottage. Dom spela harlig musik. En 64 arig trucker som efter att ha smakat ostron for forsta gangen sa at sin ladyfriend att han nu vet hur en kvinna kanner sig efter fullbordad oralsex. Halvvags stannade jag utanfor Gatineau vid floden. Tog ett bad och kokade ris till lunch. Anlande till Pembroke och tillbringade tva hemska natter pa den mest rotfyllda mark man kan tanka sig. Det regnade och jag var dodstrott och tankte int klart nar jag valde lagerplats. Efter tva dagar flyttade jag. Det var en bra dag. Fick loneforhojning och erkannande for bra jobb. Jag behovde det som en ihjaltorstande behover vatten, not much respect these days. A drifter is what most people see when I walk down the highway with my backpack. And that's something they don't understand.

I montreal bjod en intensivt varm och levande fransk dam hem mig till sig for att duscha och tvatta byk. Sedan bjod hon mig att tillbringa dagen med henne och hennes van vid poolen. En skon dag. Fore jag for dona hon en omelett at mig. Dethar minnet varmer mig annu. Nu i en vecka har jag plockat blabar pa en blabars ranch for att fa ihop lite extra pengar infor min ankosmt till europa. jag forsoker klara mig pa lite. Kokar ris och kycklingsoppa over elden, smorgasar, myslipatukkan, dricker vatten. Mitt lager ligger i en dunge cedertrad bakom en overgiven tagbana. Torra cederkvistar utgor forstklassig brannved. Het, oljig och klar laga. Pa tagbanan gor jag upp min kokeld och ater mina maltider da det int regnar. Om det regnar ater jag i mitt skydd, en pressu oppspand over ett myggnat over en pressu pa marken. Fungerande, men blasten tar pa ibland och natterna borjar bli kalla. Dragkeden pa min sovsack e sonder. Jag har en extra filt, men varje natt vaknar jag av kold. Forra natten horde jag kojoterna yla ett stycke ifran. Det finns aven vargar fast jag int sett nan. Jag var radd for mitt liv och lag med alla sinnna pa helspann och tittade ut i den becksvarta skogen med puukkon i handen. Massvis av knapp och rasslande fran mindre djur som gar about their business. Till slut gick radslan over och jag fick somn igen. Nu funderar jag pa att spendera 120 dollar pa en ny, bra sovsack. Den behovs helt klart, en investering for manga ar framat. Men det betyder att jag mast stanna tva extra dagar och natter for att plocka bar. Jag diggar plockandet for jag tjanar ok och kan ata alla blabar jag vill. Men det jobbiga obekvama skogslivet borjar jag bli fed up pa. Lite till. Nasta veckoslut ar mitt sista i Canada. Da ska jag njuta. Ta ett hostel rum i Toronto, besoka Roayl Ontario museum o Niagara falls. Efter en vecka i Danmark to see my girl ateranlander jag till Finland med bat morgonen den 27.8. Ser fram emot detta.

Vuodatusta

Vuoden viimeinen viikko meneillaan, tama siis Maya-Intiaanien kayttaman kalenterin mukaan. Kestamista, Kestamista, Kestamista. Jokunen valopilkku siella taalla. Kuten askettainen lounas. Kokkasin pitkaasta aikaaa, ja hain puutarhasta tuoreita aineksia. Liian monta paivaa tullut lounaaksi syotya voileipaa tonnikalalla, tai munalla. Ja sit kay jatkuvasti liian kuumilla kierroksilla. Aamiaiseksi muroja, illalliseksi pihvia. Kai sita kontrastiaa on hyvaa kayda ottamassa, mutta Luojasein, ole kiltti ja ohjaa minut paikkoihin ja seuraan jossa saa aina syoda hyvin ja oikein, ok?

Hyvan elaman perustaa, sita olen opiskellut nyt kohta viitisen vuotta kaytannon kautta. Silti viimeiset kaksi vuotta olen viettanyt ymparistoissa jonka meininki menee tata perustaa vastaan. Siina on sitten kaks vaihtoehtoa. Voi olla vastarannan kiiski tai mukautua. Olen tehnyt molempia. Se, etta kulkee vastavirtaan vie energiaa, ja usein myos eristaa muista. Jos taas menee virran mukana ja itseaan vastaan, niin heikkenee itse, eika voi hyvin.

Taman Farmin isanta on hyva mies. Aarettoman looginen, konkreettinen ja alyllinen. Rasittavaa on kuitenkin myos ettei tunteilla, intuitiolla, mysteerilla, taiteella ja haroilylla ole lainkaan tilaa hanen elamassa, silta vaikuttaa. Opin hanelta paljon. Itsella kun on taipumusta haroilla liikaa tunteella ja ihannoida mysteeria. Tasapaino, tapa ainoo. Se mika ei tapa, se vahvistaa.

Buckhorn, Ontario

Toinen idyllinen pikkukaupunki, puhdas jarvi, pari ravintolaa, muutama kauppa.

Nut on sadellut on off pari paivaa. Eilen jouduin keskelle kaatosadetta ulos suojasta virittamaan toinen pressu paikalleen ku rupesi vetta pukkaamaan inekseen. Muutama paiva tosiaan mennyt nyt niin, etta auringon mukaan heraa, menee ulos, peseytyy ja sit kavelee 15min marjapellolle. Matkalla nautittu tolkki sardiineja oljyssa ja myslipatukka. Sitten 5-6 h poimintaa ilman ressia, mukavaa jutustelua ja kuuntelua. Mansikoita popsii niin paljon kun haluaa. Valilla arsyttaa suunnattomasti small talk kulttuuri ja lassytys...Mutta kaikkeeen tottuu.

Muutama aiti tuo mulle ruokaa, niin kaupassakaan ei tarvi kayda kovin usein. Tilalta joka paiva mukaan kassillinen herneita ja muutama litra mansikkaa, niita massyttelee pitkin iltapaivaa. Toiden jalkeen kavely takaisin leiriin. Tyovaatteet veks ja mukavat, kuivat chillausvaatteet tilalle. Rauhassa nautittu paksu Jooseppi kohottaa ja laakitsee. Sitten olemista, metsan kattomista hyttysverkon lapi, hyttysille ahakutti kun laumoittain hengailevat verkolla eika paase sisaan. Muutama paasee sisalle asti, ja ne tapetaan ja syodaan. Kirjan lukemista, kusella kaymista, sitten nukkumaan ja aamulla taas mansikkapellolle.

Eilen ja tanaan oon kavelly tanne Buckhornin kirjastoon, joku 8km. Taalla on rauhallista, ja netinkaytto halpaa, 50c puol tuntia. Useimmissa kirjastoissa kuitenkin ilmaista. Joka paiva oppii uutta. Miten pysytella kuivana, miten kohottaa ja kiristaa pressuja, miten miettia asioita etukateen tapaturman varalle.Missa on puukko? Missa varanarut? Jos pressu irtoaa ja lahtee tuulessa, mihin kiinnitan sen seuraavaksi? Kuolleita puita ei leirini lahella ole, joten putoamisvaara on pieni, toivon ainakin niin. Metsassa on yksin, ja jos jotain sattuu niin pitaa itse hoitaa.

Alueella jossa hengaan on kevaan aikana ammuttu n. 20 hukkaa, eli niita on. Ja karhuja kanssa. En ole viela nallea nahnyt, mutta niita kuulee valilla murisemassa. Kun makaa metsassa hyttysverkon alla ei voi kun tarkkailla ja hyvaksya, on pieni ja heikko saiden edessa, seka suurten elainten. Valilla pelastyy, ja se teravoittaa mukavasti lasnaoloa. Jospa menis kohta muutamaks paivaks taas farmille...Tai kattoo nyt. Vapaus on kylla mukavaa

Kaikille <3

Ja huomenna siirrytaan.

Abaut 7 viikkoa sitten siiryyin Jenkeista tanne. Janna etta nykyaan nayttaa useinkin menevan seitseman viikon sykleissa meitsin puuhastelut. Ennen naita 7 viikkoa olin 7 viikkoa Planet Aidilla. Menen tekemaan poimijan hommia mansikka ja vattutilalle jotta sais vahan massia kokoon jotta voi taas reissata, hyvin mahdollisesti Suomeen, mutta koskaan sita ei tieda...

Tuntuu periaatteessa hyvalta lahtea. Parhaani olen tehnyt, ja se jaakoon tahan. Vaikka Romeyn ja Christine on periaatteessa mukaavia ja hyvia tyyppeja, niin ei ne o mun heimolaisia, ja rankkaa se on pidemman paaalle kun on hiukan ristiriidassa ympariston kanssa, vaikka missa tahansa kuitenkin tietty parjaa...Suuri kiitollisuus on kuitenkin siita, etta heidan luona oli turvallinen jalansija, ja koti melkein kahden kuukauden ajan. Bless.

Vaihtuu asumiset myos mukaasta huvilateltasta ison ladon sisalla huomattavasti maanlaheisempaan. Hyttysverkko ja makuupussukka mulla on jo, ja huomenna Canadian Tire:hun (Kanadan Biltema) ostamaan pari pressua, ja eiku sitten vaan leiri pystyyn sinne marjafarmin lahelle metikkoon, Ihanaa saada oma tila ja syoda omaa ruokaa omassa rauhassa eika aina ruokapoydassa yhdessa muiden kanssa. Joogaaaminen voi olla hankalampaa, mutta katotaan nyt.

Vahan tapinaa on, ja kivaa saada muutosta.

Of Luminous things
I have so little experience
That I often conisder myself small
]yet when I think of You and your Luminous ways
my being swells with hope and prayer that you maay permit the flames to Grow

Viikko meni In to The Wild meiningeissa. Liftailua ja hengailua metsassa, kalastelua, uimista joessa, kokkailua tulella. Leirityyppina hyttysverkko jonka ylle kiristetty pressu. Toimii. Tanaan kavelin aamulla 10km sateessa, tympi ja oli kylmaa. Paasin sitten Dineriin joka oli taynna, vanhempi mies kutsui poytaansa, juteltiin ja vaihdettiin elamankokemuksia, lopuksi han maksoi aamiaiseni. Elama hymyili jalleen, lahdin ulos liftaamaan ja sain kyydin Peterboroughun ja nettikahvilaan.

Olo vahan rahjainen verrattuna kaupunkilaisiin, tulee helposti koditon ja pummi olo, ja sita tietysti sitten heijastaa olemukseensa. Uutta sekin. Haasteita pukkaa ja pukkaa. Ei ole ihmiskokemus helpommasta paasta. Mutta uusi on hetki tamakin, kohta jo varmasti valoisampaa. Vaikka vapautta ja In to the wild meininkia on mukava romantisoida ja hehkuttaa, ja kokeakin, mutta kylla se pesa onkin sitten kuitenkin mukava paikka, ja jos viela on rakkaita ihmisia ymparilla jotka arvostaa ja hyvaksyy, niin aina parempi. Suomiystaville Big Up, ajattelen teita, olkaa kiitollisia!

Kaikki menee kausittain

Kolme viikkoa olen ollut farmilla. Eka viikko meni rennosti, opetellen paikkoja, traktorin eri tyokalujen ja lehmihommien opetellessa. Toisella viikolla tuli Susie, ja vaikka alusta riideltiin monta kertaa paivassa, niin han tuntui heimolaiselta. Tyot sujui inspiraatiossa, vapaasti ja Flowssa. Kolmannella viikolla tuli Sapho, ja hanen mukanaan tehokkuusajattelu ja stressi. En haalua kenenkaan muun stressia mun elamaan, se on yks asia mika on taysin varma tassa vaiheessa. Susie lahti omaa tietaan jatkamaan, meitsi jai.

Haasteellista aikaa. Elama on mulle elamaa. en halua enka tarvitse kellon maarittamaa vapaa eika tyoaikaa. Teen toita paivittain minka voin, omassa tahdissa ja nautin. Kun vasyttaa lepaan, jos vituttaa rankasti teen mahdollisuuksien mukaan jotain muuta. Nain sen kuuluu olla. Jokaisessa hetkessa eri voima, eri mahdollisuus. En aio latistaa sita enaa ikina kello aikaa ja kahvipaissa tehtyjen suunnitelmien orjallisella seuraamisella. Olen tassa huomannut, etta hosumalla ja "pitaa saada tama nyt akkia valmiiksi" mentaliteetissa huiskien ei saa kjuitenkaan sen enempaa aikaiseksi kun etta jos tekee rauhassa ja omassa tahdissa. Ja siina se juttu onkin: Omassa tahdissa ja tilassa pysyminen silloin kun alkaa poimia stressivibaa ymparoivilta.

Rukoilkaa mun Kanssa.

BUM

Karma
Tapaamisia
vapautiminen
Laksyjen oppimninen
Jokapaivaiset haasteet


Of Luminous Things

Of luminous things
I have so little experience
that I often think myself small.
Yet when I think of you
and your luminous ways
my being swells with hope and prayers
that you will permit the flames to grow.

In mercy, we are torn apart
into separate worlds
to find ourselves over and over
a thousand times aching for the other half.
To dream of nothing but the One between us.

Of luminous things I have squandered none
nor have I held them to my heart and asked them
to dissolve into me.
Yet when I think of you, I desire only this.
And if you disrobed your Self and watched it
watch you, you would see me as clearly as I am.
Not small and unworthy.
Unafraid of fear.
Not uncertain like empty space.
But luminous
like white light before the prism.

In my thoughts I hold your heart
sculpting away the needless
for the essence.
And when I find it
I will hold it to my heart and ask it
to dissolve into me.
I will know of luminous things
that hurtle through time
bringing us the uncharted, unfathomable
desire we have never spoken.
Words are not curious enough to say their names.
Only love can weep their identity,
and I am so perfectly defenseless
to its music.

Hi everybody!

Just wanted to let you now how my trip went.

I got here early this morning after a truck ride from Kingston to Port hope from where a local guy gave me a lift to Bailieboro where I called Christine and she picked me up.
The train ride to Syracuse was really good and relaxed, Amtrak! Nathan, the guy I hooked up with through the couchsurfing community online, picked me up at the station in Syracuse together with his girlfriend Risa. Very nice and helpful people. I had a good night sleep, and in the morning Nate gave me a lift to a truckstop outside town. I had breakfast in Mcdonalds, and was offered a lift to watertown with a 76year old truckdriver, he had been driving trucks since the age of fourteen, and was still going strong.

In watertown I hung out at the truckstop for around 5hours, trying to get a ride with no success until the afternoon when an american guy working in Canada agreed upon taking me to the border. I walked across and had to wait in immigration for an hour or so. They asked me questions and checked my bags, but finally came to the conclusion it's safe to let me in, they even gave me a ride over the st.Lawrence river,and the customs officer offered to borrow me his cellphone so I can call the farm ahead.

By now sun was setting, and I was standing beside the road.Nothing for maybe half an hour, and then a car stops. I went to the window to ask them if they are going west, but they tell me to move in front of the car. It's the police, and they ask me if I;m from germany. I say Finland and show them my passport. Everything is ok, and they shake my hand and wish me welcome to Canada. then a truck stops, and I get a ride to Kingston. The driver answers my questions about Canada which I'm getting really interested in now, I feel welcome here. At the truckstop in KIngston i ask around for a ride west without success. Except for one guy who is leaving in the morning. So I decide to spend the night at the truckstop. There's a small shop and a drivers lounge with a couple of sofas, perfect. I sleep some on the sofas, every now and then I wake up when a fresh set of drivers come in, I listen to their stories and ask them about canada. around 4am I get up, go into the shop to have a coffee and a chat with the guy working, and then head out to the truck of the guy of yesterday. He's ready to go, I climb in, and we're off west.

So far so good, I had a good sleep in my new home (which is a large tent inside the barn. Big enough to stand in, complete with bed, couch and carpet :) )

Siirtyminen

Aika koittaa taas. Tie kutsuu kohti uusia kokemuksia. Laukut on pakattu ja huone siivottu. matkasuunnitelma on paassa, ja jos kaikki menee hvyin, niin parin paivan paasta olen uudessa huoneessa, uudessa paikassa. Uusi paikka johon laittaa joogamatto ja tehda asanoita hengityksen tahtiin aamuisin, ja antautua jumalalliseen keskittymiseen ja kiitollisuuteen illalla ennen nukkumista. Uusia ihmisia jonka kanssa jakaa paivittainen elama, syominen, pienet kohtaamiset, vitsailu jne. Uusia rutiineja, uusia tehtavia ja uusia paikkoja. Fyysista ja maanlaheista tyota maaseudulla.

Tykkaan siita kaikesta, elamasta. Ja mita enemmanolen poissa kotoa, Suomesta, sita enemman arvostan kaikkea ja kaikkia siella. Sydamessa on se kaikki, ja te kaikki, koko ajan, ja vaan voimistuu.

On pieni olo, mutta turvassa. Hanen kammenella kun pieni, elava kukkanen. Kuuntelen In to the wildin soundtrackia, ja on niin kiitollinen ol, niin kiitollinen olo kaikesta.

rakastan <3

Hohhoijaaa

Se oli maanantai aamu ja mikaan ei kauheesti kiinnosta. Mita ma oikein haluan elamasta?

Usein tuntuu etta halut liittyy vaan tahan hetkeen, syoda, chillata, juosta, meditoida, naida, nukkua, peseytya, siistia ymparisto, joogata, unelmoida.

Kun elain.Kun koira konsanaan. Pidemmalla tahtaimella on vaikeeta tehda mitaan, puurtaminen on tylsaa. Oonko ma lapsellinen ja eparealistinen? Kaikki on toki mahdollista, joku voi kipata mulle kottikarryllista massii vaan sen takia etta oon aito jaba. Mut helvetti, en voi istua elama odottamassa etta niin taapahtuu! Enka ma teekaan, teenhan ma paljon asioita...Usein ilman suunnitelmaa. Koko ajan tama vitun ristiriita paaalla..elaa hetkessa antautuen, luottaen, nauttien kiitollisena, parhaansa tehden vs. tulevaisuutta PITAIS suunnitella ja rakentaaa.

Ja suunitelma toki on olemassa, muutamaks kuukaudeks, vuodeks eteenpain. Olkoon, en aio stressata mitaan.

On myos kevat, puut kukkii ja nurtsit on vihreita. Tein pitkaan kavelyn eilen Mishan kanssa, joku 15km, ja selvitti paata aika lailla, vahaksi aikaa. Illalliseks roskaruokaa joka jotenki lohdutti, mutta tanaaan kostautuu alhaisena enrgiatasona. No joo, elamaa, ups, downs this that. Kyydissa ollaan, enka muualla missaan nimessa haluais ollakaan.

New England

Tahan hassakkaan kuuluu Massachusetts, Vermont, New Hampshire, Oregon ja Rhode Island.

Taalla saa melko Suomikamaa, nyt vahan lampimampaa, ja taalla ei ole lunta. Kun ajelee autolla ympariinsa, niin kaikki alkaa nayttamaan samanlaiselta. Omakotialueita, ravintoloita, autokauppoja ja muita yrityksia kaikkialla, ja valissa mainoksia, ja autoja...Vapaita luonnollisia paikkoja en ole viela nahnyt yhtaan.

Eilen kaytiin eri mestoissa promoamassa meidan toimintaa, eli kaytettyjen vaatteiden keraamista kerayslaatikkoihin. Olin High Schoolin sisalla, ja se oli kylla siistia, muistuu mieleen koko lapsuus ja nuoruus kun katteli amerikkalaisia nuorisoleffoja, ja hehkutti niita. Senior centerissa lihavat ja harmaahtuneet miehet pelasi biljardia energisella otteella, niilla oli hauskaa, joukossa yks musta aija kanssa, vaikka muuten vaesto taalla enimmakseen valkonaamaa.

Seuraavan kahden kuukauden ohjelma vaikuttaa lupaavalta. Paasen viettamaan 10paivaaa Dallasissa jossa etsitaaan keraysbokseille mestoja jotta toiminta saadaan siella pyorimaan. Jokseenkin samaa hommaa myos luvassa Los Angelesisssa jonne paasen kanssa kaymaan viikoksi. Kaikkialla kamppa ja auto kaytettavissa, lappari ja kannykka tuli kanssa kayttoon. Ei mun tarvitse omistaa mitaan. Silloin kun materiaa siunaantuu kaytettavaksi kiitan luojaa ja kaytan parhaaani mukaan. Jos sita on niukemmin, niin nautin yksinkertaisuudesta ja kiitan luojaa siitakin. Jos karsin ja kaikki tuntuu paskalta noyrryn ja muistelen hvyia aikoja, kiitan luojaa ja tiedan etta pian ne ajat muuttuvat taas. Polariteettien ikuista leikkia niin kuin ystavani Suvi sanoisi.

Ensi viikonloppuna tutustumaan Bostoniin, ja myohemmin myos viikonlopuks isoon omenaan, New York City jossa ainakin meinaan katsastaa Alex Greyn galleria. Jos jollain on kokemusta naista kaupungeista, niin laittakaa jotain menovinkkii kiitos!

Vahan meinaa valilla olla hankalaa, kun tuntuu etta mukamas pitais olla tehokas, aikaaansaava ja mukamas todistaa kelpoisuutensa...Perus huttua kun tulee uuteen mestaan. Mut ookoo, hyvaksyn tunteeni. Mutten ota niita vakavasti. Oon mita oon, teen mita teen, parhaani yritan, ilman paineita. Ihmiset taalla mukavia ja ystavallisia, hyvin paasee juttuun avoimuudella, niin kun kai vahan kaikkialla loppupeleissa. Toimistossa kuuluu paljon portugalin kielta kun paaljon Brasilialaisia duunissa.

Joo. Jospa sita tyota. Omien hommien organisointia ja suunnittelua, sitten pohjoiseen New Hampshireen tutustumaan Planet Aidin paikkoihin siella. Siistia paasta liikkeelle yksin taas.

<3

Uusi siirtyminen

Viimeks olin yhdysvalloissa kesällä 2003, lähes seitsemän vuotta sitten.
Samoja teemoja elelen nytkin läpi egossa ja viboissa, tällä kertaa hiukan valoisammalla ja nöyrällä tavalla, Kiitos!

Tuntuu hyvältä. Ei överi matkakuumetta, jänskättää vain mukavasti.
Hyvää aikaa Suomessa, monta oli kohtaamista ja hetkeä eri ihmisten kanssa jotka jäivät mieleen ja sydämeen elämään, kiitos niistä.

Olen kevyempi kuin puu
Raskaampi kun höyhen
Äiti pukee mua huolella ja rentoudun
liikun maailmassa ja nautin kauneudesta
Shivan vibat syöksyy mun läpi uudestaan ja uudestaan
Katseeni putoaa maahan ja kiitän
Elämän lahja
Ei häpeää, ei katumusta
Tulkoon kaikki mitä ansaitsen
Hymyilen, nauran, itken ja kärsin

Rakastan. Kiitos.

Beowulf

Diggaan tästä leffaasta edelleen. Se symboliikka ja opetus mitä tarina tarjoaa...Heti ekan kerran jälkeen jäi kummittelemaan mieleen paljonkin...Jospa nyt saisin kirjoitettua mikäs se oikein meinaa.

Karma. Syyn ja seurauksen laki. Tee jotain tänään, se jättää jälkensä maailmaan, ja jollain tavalla saat kokea teon hedelmät myöhemmin. Joskus pieni, mitätön hedelmä, joskus suurikin seuraamus.

Esimerkki: Kohtaat ihmisen kadulla ja moikkaat sydämellisesti. Ihmiselle tulee hyvä mieli, ja kun hän tulee työpaikalleen hän levittää edelleen hyvää mieltä eteenpäin. Työkaveri saa hyvät vibat, ja laittaa facebookiin statuksen joka ilahduttaa monia, myös sinua, naurat makeasti. Näin ympyrä sulkeutuu, hyvä energia minkä laitoit liikkeelle kun tervehdit kadulla toista, tuli sulle mutkan kautta takaisin hyvän naurun muodossa. Tämä äärettömän yksinkertainen esimerkki, mutta tiedä, että kaikki mitä teet, ajattelet ja sanot jättää jälkensä maailmaasi, ja varmasti saat maistaa hedelmät, tavalla tai toisella. Jos ajattelet toisesta pahaa, siitä jää jälki mieleesi, ja seuraavan kerran kun näet ihmisen josta ajattelit pahaa, se vaikuttaa tapaasi olla hänen seurassaan. Miten? Se on hyvin monimutkaista...

Miten liittyy Beowulfiin....Todellinen Superbabe, vesi Demoni lupaa Beowulfille ikuista elämää, nuoruutta, voimaa ja valtaa jos hän antaa Demonille lapsen. Symboliikka tässä kohtauksessa kun Demoni(Angelina Jolie) rytmikkäästi hieroo Beowulfin miekkaa niin että se sulaa.

Miehen egon narsistisuus...Haluaa ihailua naisilta, mitä kauniimmaksi ja haluttavammaksi koettu nainen, sitä suuremmat kiksit sen ihailusta. Kiksit omasta miehisyydestä, ne lentää katon läpi kun haluttava nainen osoittaa kiinnostusta. Mutta kun antautuu tällä egon tasolla mukaan leikkiin, valheellisesti uskoen, että antautumalla kiksit vielä kovenee, saa pian huomata että miekka on sulanut ja miehiset vibat enää muisto vaan...Haluaa sekä syödä kakku että säilyttää sitä.

Ikuinen nuoruus, valta, maine ja voima eivät kuitenkaan tuo onnea....

Heikon hetken seuraus, karma, eli lapsi syntyy lohikäärmeena, ja vuosia myöhemmin palaa takaisin lietsomaan kauhua. Beowulf ryhtyy taisteluun, ja tappaa lohikäärmeen, kuitenkin vasta uhrattuaan vasemman kätensä. Vasen käsi, eli tunteet...Jos haluaa päästä eteenpäin polullaan, on tiettyjä tunteita ja haluja uhrattava, mutta vasta kun ajatus uhrista ei tee enää hyvin surulliseksi.

Seksuaalienergian kanavointi ylevimpiin päämääriin kun pelkästään egon paisuttamiselle ja hetken nautinnolle, siinä kai se perimmäinen teema. Mutta ei väkisin. Jospa itse pystyisi löytämään tässäkin asiassa hyvä kultainen keskitie. Ei tuhlais luovaa energiaa, vaan sijoittaisi sitä viisaasti ja sydämellä tunnustaen, ja muuten säästäisi ja säilyttäisi sitä. Joo se on se tie, just nyt.

Hmm...Nyt ei kyllä kaikki langat tässä kirjotelmassa kohtaa, mutta ihan sama. Ihmetelkää jos ihmettelette, ja jos jotain ymmärrätte, niin hyvä.

<3

Asiat likkuvat pikkuhiljaa, ja elama on mielekasta ja mielenkiintoista. Hyva rauha asioiden suhteen, ei kiiretta, ei paineita.

Moni kysyy multa olenko jo sopeutunut Afrikan Jalkeen takaisin tanne Eurooppaan. Olen ja en. Olen tassa, hetkessa, ymparistossa, olosuhteissa ja Afrikka tuntuu kaukaiselta. Joitain asioita kaipailee vahan, ja koko aikaa hiukan kaihoaa, mutta taalla on helpmpi olla kylla oman kansan, tai no, melkeinpa oman kansan kanssa. Ei Suomalaisia kun yksi, mutta valkoisia Eurooppalaisia kuitenkin.

Ja vaikka diggaan todella paljon Guinelaisista, niin se, etta itse on erilainen muiden silmissa on pidemman paalle melko rasittavaa. Tietenkin sen hyvaksyy jollain tasolla, pakkohan se on, mutta se, etta lahtokohta kaikelle kanssakaymiselle (ennen kun tutustuu kunnolla, vaatii luonnollista kanssakaymista usein pari kuukautta) on se, etta olen erilainen, valkoinen. Ja tietystikin...Ihmiset siella ei nae paljoakaan valkoisia, ja heille se on todellakin suuri juttu. Eli siina taas ollaaan, pitaa noyrtya ja elaa enemman muiden ehdoilla kun oman itsen. Ja ookoo, parhaani mukaan sen teinkin 6kuukauden ajan. Valilla kayttaydyin kuin kusipaa, anteeksi siita. Kiitos kuitenkin myos siita, etta monta kertaa pystyin jakamaan jotain hyvaa toisille. Uutta tapaa ajatella tai katsoa asiaa, uutta tietoa, tyota, tai yksinkertaisesti rahallista tai materialistista apua.

Mita seuraavaksi? Mielenkiintoisia mahdollisuuksia on jarjeston parissa paljonkin, ja pari omaa projektia yhdessa hyvien luottotyyppien kanssa muhii kanssa todellisuuden energiaverkossa odottaen oikeaa aikansa manifestoitua, eletaan ja katsellaan.

Tulin tanaan Tanskaan. Yllatyin kun taalla on niin talvista, -6 ja luntakin.
Olo on vahan revitty, sydan Bissaussa. Lindersvold tuntuu tutulta, ja silti uudelta, luonnollisesti. Uusia naamoja on paljon, joitain vanhojakin. Onneks paasee tanaan nukkumaan sankyyn, viime yo meni lentokentalla ja koneessa ja patkaunella vedettiin. Huomenna aamulla kunnollinen asanaharjoitus.

Elamaa se vaan, on hyvaksyttava kaikki muutokset kun ne tulee, ja elaa vaan eteenpain. Sydan on revitty. Nyt toistelen jo itteani :)
Palan tassa lahiaikoina, jospa tekstia lahtisi lutviutumaan,

Think outside the box, but how?

Step 1. Realize that you are thinking inside the box, just following and accepting old thought patterns. I.e what to do in your life, how to adapt to society, what to work with and so forth.

Step 2. Believe that something outside the box exists. Dont try to figure out what, simply believe that something else exists, and that it is more simple and beautiful than you could ever imagine.

Step 3. Whenever you have doubts, remember step 2.

Step 4. By following the former steps, every moment and every day you will create your experience of life, and thus the circumstances in your life in a new way more creative and more colourful. Maybe slowly at first, but it will happen, you better beleieve it!

Ensi viikolla lahden Tanskaan, ja ookoo, ma oon valmis. Taalla tuntuu naina paivina tosi hyvalta, sosiaalinen elama on rikasta, aitoa ja taynna rakkautta. Olen tyytyvainen siihen tyohon mita olen talla tehnyt. Tulen kaipaamaan, ja nyt jo tunnen sydamessa kaunista kaihoa, mutta jee, sehan kuuluu asiaan! Ja ootan innolla etta nakee koulussa tiimikavereita ja muita tuttuja, ja sitten onkin luvassa kolmen paivan konsertti tapahtuma. Klassista musaa, safkaa, ja mielenkiintoisia ihmisia kaikkialta maailmaa. Ja sitten tyota jarjeston parissa viela pari kk, ehka Suomessa, ehka Tanskassa, ehka Saksassa, se paatettakoon sitten kun ollaan Tanskassa.

Eilen kavin viisaan ukon luona hakemassa vahan suuntaa kun olo on ollut tassa epavarma, ja valilla on tullut mietittya jaamista, valilla lahtemista, ja on ollut vaikea. Session jalkeen olo taysin selva, ma lahden, ja se on hyva juttu.

Perhettahan tanne jaa, mutta ei hassakkaa, ne on mun sydamesa aina, ja ma heidan.

Gracias Deus.
Lukijoille tahan hetkeen iloa, rakkautta ja kirkkautta.
Teille on kiva kirjoittaa

<3

Nyt kun mä olen täällä, niin ei olekaan mitään kirjoitettavaa....Vai onko.
Kävelin aamupäivällä Bissaun läpi ja nautin kauneudesta, naiskauneudesta. Kerta toisensa jälkeen energia syöksyi olemuksessa, ja mielessä vaan yksi sana, Joo!

Neljä viikkoa jäljellä, ja tunnelmat aika sekalaiset. Toisaalta siistiä lähteä tanskaan ja nähdä taas tutut, mutta paljon täällä on sellaista mitä tulen kaipaamaan. Naisia, tyttöjä ja lapsia. Kavereita. appelsiinit, Aah! ne on just nyt parhaimmillaan, mä söin aamulla 6, myöhemmin vielä 3 lisää. Niistä kuoritaan vaan ulkokuori pois niin että jäljelle jää valkoinen, kumimainen sisäkuori. sitten appelsiinilta leikataan pää pois, ja imetään vaan sisus ulos, hemmetin maukasta ja piristävää.

Joo, ei olekaan muuta just nyt.

<3