Viikko meni In to The Wild meiningeissa. Liftailua ja hengailua metsassa, kalastelua, uimista joessa, kokkailua tulella. Leirityyppina hyttysverkko jonka ylle kiristetty pressu. Toimii. Tanaan kavelin aamulla 10km sateessa, tympi ja oli kylmaa. Paasin sitten Dineriin joka oli taynna, vanhempi mies kutsui poytaansa, juteltiin ja vaihdettiin elamankokemuksia, lopuksi han maksoi aamiaiseni. Elama hymyili jalleen, lahdin ulos liftaamaan ja sain kyydin Peterboroughun ja nettikahvilaan.

Olo vahan rahjainen verrattuna kaupunkilaisiin, tulee helposti koditon ja pummi olo, ja sita tietysti sitten heijastaa olemukseensa. Uutta sekin. Haasteita pukkaa ja pukkaa. Ei ole ihmiskokemus helpommasta paasta. Mutta uusi on hetki tamakin, kohta jo varmasti valoisampaa. Vaikka vapautta ja In to the wild meininkia on mukava romantisoida ja hehkuttaa, ja kokeakin, mutta kylla se pesa onkin sitten kuitenkin mukava paikka, ja jos viela on rakkaita ihmisia ymparilla jotka arvostaa ja hyvaksyy, niin aina parempi. Suomiystaville Big Up, ajattelen teita, olkaa kiitollisia!