Marraskuu

Kolme kuukautta on kulunut edellisestä tekstistä. On jotenkin pelottanut kirjoittaa kun tuntuu että lukijat on nyt niin paljon lähempänä kuin maailmalla ollessani. On aika hiljaista aikaa, vaikka kuitenkin kaikenlaista tapahtuu ja muuttuu jatkuvasti. Eläminen vanhempien kanssa on itse asiassa aika jees, vaatiihan se hyväksyntää molemminpuolin ja toisten huomioon ottamista. Niin kun kaikki läheiset ihmissuhteet.

Tunteiden skaala aika laaja ja vaihteleva. Näinä päivänä melko kokoaikainen tietoisuus niistä, ja siitä minkälaisia ajatuksia haluaa niistä syntyä. Poukkoilua läsnäolon ja kelailun välillä kanssa aika massiivista, tietoisuus mielen liikkeistä ja sisällöstä melko hyvä, kiitos kärsimyksen ja harjoitusten.

Kärsimys jalostaa.Olen huomannut että on paljon helpompi pysyä läsnä hetkessä, aistien, silloin kun "menee huonosti" Ei yhtä herkästi enää lähde huonoista fiiliksistä rakentamaan negatiivista kelaa elämästään. Kolikon toinen puoli, silloin kun on hyvät, onnelliset, rakkaudelliset tai jopa ekstaattiset tunteet, niin lähtee helpommin mukaan kelan tasolla, ego nappaa tunteesta kiinni, minä olen hyvä, minulla menee hyvin.

Päihteilyä tullut harrastettua jonkin verran, ja siitä ymmärtänyt jälleen uutta. Jospa nyt ei enää tarvitsisi. Asanaharjoitus ja meditaatio jatkuvaa, kiinalainen lääketiede auttaa ymmärtää fyysisen kehon toimintaa paremmin. Lähinnä elinten yhteistyö, sekä miten elinten tilat vaikuttaa tunteisiin on aika mielenkiintoista matskua.

Hitsauskoulua käyn päivisin. Pikkuhiljaa oppii, mutta hitaasti, kärsivällisyyttä vaatii. Toisaalta koululla myös mukavaa ja sydämellistä oloa kurssikavereiden kanssa.

Muistan miten kesällä Kanadassa oli meininki aika erilainen, antoi mennä vaan egon tasolla niin että paukku kävi, egohan yksi olemuksen puoli niin järkeili silloin, Elämä silloin erilaisempaa. Ei oman yhteiskunnan turvaverkkoa. Epävarmuus jatkuvuudesta. Nyt tässä lilluu turvallisessa jatkuvuuden illuusiossa, mahdollistaa irtipäästämisen ja hetkessä elämisen eri tavalla.

Teemaksi noussut myös se, että kannattaa olla tarkkana niistä ihmisistä kenet lähellensä päästää, ja jonka kanssa viettää aikaa. En halua hengata ihmisten kanssa joiden seurassa en tunne oloni hyväksi. Niin olen antanut tapahtua ihan liikaa, ja lähes aina näiden tapaamisien jälkeen on ollut heikko, imetty ja rasittunut olo. Helppoa on eri verukkeilla pysytellä kiinni kaikessa vanhassa ja aikansa eläneellä.

Näköpiirissä nyt myös toisenlaisia tuttavia ja valoisuutta, Thank God! Myöskin parin viikon päässä häämöttävää 10 päivän pituista Vipassana-meditaatio retriittiä odotan innolla.

Teille kaikkea hyvää ja paljon lämpöä ja rakkautta pimeään syksyyn, on tää kyllä mahtavaa aikaa. Teksti vaikuttaa nyt olevan hiukan töksähtelevää ja suurpiirteistä. Jos kiinnostaa lähteä mun kanssa avaamaan näitä juttuja, niin kirjoittakaa mailia olkaa hyvät. Ja ehkä sitten myöhemmin soitellaan Puhelimella :)