Vuoden viimeinen viikko meneillaan, tama siis Maya-Intiaanien kayttaman kalenterin mukaan. Kestamista, Kestamista, Kestamista. Jokunen valopilkku siella taalla. Kuten askettainen lounas. Kokkasin pitkaasta aikaaa, ja hain puutarhasta tuoreita aineksia. Liian monta paivaa tullut lounaaksi syotya voileipaa tonnikalalla, tai munalla. Ja sit kay jatkuvasti liian kuumilla kierroksilla. Aamiaiseksi muroja, illalliseksi pihvia. Kai sita kontrastiaa on hyvaa kayda ottamassa, mutta Luojasein, ole kiltti ja ohjaa minut paikkoihin ja seuraan jossa saa aina syoda hyvin ja oikein, ok?
Hyvan elaman perustaa, sita olen opiskellut nyt kohta viitisen vuotta kaytannon kautta. Silti viimeiset kaksi vuotta olen viettanyt ymparistoissa jonka meininki menee tata perustaa vastaan. Siina on sitten kaks vaihtoehtoa. Voi olla vastarannan kiiski tai mukautua. Olen tehnyt molempia. Se, etta kulkee vastavirtaan vie energiaa, ja usein myos eristaa muista. Jos taas menee virran mukana ja itseaan vastaan, niin heikkenee itse, eika voi hyvin.
Taman Farmin isanta on hyva mies. Aarettoman looginen, konkreettinen ja alyllinen. Rasittavaa on kuitenkin myos ettei tunteilla, intuitiolla, mysteerilla, taiteella ja haroilylla ole lainkaan tilaa hanen elamassa, silta vaikuttaa. Opin hanelta paljon. Itsella kun on taipumusta haroilla liikaa tunteella ja ihannoida mysteeria. Tasapaino, tapa ainoo. Se mika ei tapa, se vahvistaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti