Asiat likkuvat pikkuhiljaa, ja elama on mielekasta ja mielenkiintoista. Hyva rauha asioiden suhteen, ei kiiretta, ei paineita.

Moni kysyy multa olenko jo sopeutunut Afrikan Jalkeen takaisin tanne Eurooppaan. Olen ja en. Olen tassa, hetkessa, ymparistossa, olosuhteissa ja Afrikka tuntuu kaukaiselta. Joitain asioita kaipailee vahan, ja koko aikaa hiukan kaihoaa, mutta taalla on helpmpi olla kylla oman kansan, tai no, melkeinpa oman kansan kanssa. Ei Suomalaisia kun yksi, mutta valkoisia Eurooppalaisia kuitenkin.

Ja vaikka diggaan todella paljon Guinelaisista, niin se, etta itse on erilainen muiden silmissa on pidemman paalle melko rasittavaa. Tietenkin sen hyvaksyy jollain tasolla, pakkohan se on, mutta se, etta lahtokohta kaikelle kanssakaymiselle (ennen kun tutustuu kunnolla, vaatii luonnollista kanssakaymista usein pari kuukautta) on se, etta olen erilainen, valkoinen. Ja tietystikin...Ihmiset siella ei nae paljoakaan valkoisia, ja heille se on todellakin suuri juttu. Eli siina taas ollaaan, pitaa noyrtya ja elaa enemman muiden ehdoilla kun oman itsen. Ja ookoo, parhaani mukaan sen teinkin 6kuukauden ajan. Valilla kayttaydyin kuin kusipaa, anteeksi siita. Kiitos kuitenkin myos siita, etta monta kertaa pystyin jakamaan jotain hyvaa toisille. Uutta tapaa ajatella tai katsoa asiaa, uutta tietoa, tyota, tai yksinkertaisesti rahallista tai materialistista apua.

Mita seuraavaksi? Mielenkiintoisia mahdollisuuksia on jarjeston parissa paljonkin, ja pari omaa projektia yhdessa hyvien luottotyyppien kanssa muhii kanssa todellisuuden energiaverkossa odottaen oikeaa aikansa manifestoitua, eletaan ja katsellaan.