Tasapaino ja kultainen keskitie, siinapa teema. Haluan tehda hyvaa, olla hyodyksi muille ja maailmalle, mutten niin paljon etta itse joudun karsimaaan. Haluan olla tehokas ja saada aikaaan, mutta haluan myos nauttia elamasta ja haahuilla valilla. Liika mita tahansa on liikaa. Mulla se nakojaan tahtoo menna vahan kausittain, etta valilla tekee kaikkea ihan overipaljon, ja se ei ole hyva ja vasyy ja vittuuntuu, ja valilla taas chillaa aivan liikaa eika sekaan tee hyvaa kun ei saa tyydytysta mistaan. Ja sit se, etta onko kaikki mita tassa maailmassa tehdaan loppupeleissa vaan kiven hakkaamista? Haaskataanko aikamme kun yritetaan saataa ja muuttaa ja mukamas parantaa? Mita me oikeastaan tiedetaan suuresta kuvasta? Olisko parempi vaan antaa olla, elaa hetkessa ja rauhassa...Tottakai, onhan se mahdollista tehda oli sitten olosuhteet mitka tahansa, mutta....Onko olosuhteet aina oikeat ja otimaaliset oman elaman ja kehityksen kannalta, vai sijoittaako itseaan vaariin olosuhteisiin koska ei ymmarra tehda parempia paatoksia? Mita ma oikein teen? Haluaisin maata kevaisessa metsassa ja nukkua paikkarit, kalastaa muutamia kaloja kotimokkiin vaimolle paistettavaksi. Oon syonyt aivan liikaa makeeta tassa viime paivina, ja nyt reagoi keho poistamalla kuonaa limakalvojen kautta. Ulkona tuulee perkeleesti eika huvita tehda toita.

Almighty Big
Light my fire again
To burn and to purify for good
to live in harmony where Angels howl
that is what I long to do, here and now on mother earth so hugely good