Se on viimeinen ilta Suomessa sitten. 10 päiivää meni todella nopsaan, ja tuntuu jälkeenpäin ikuisuudelta. Oon liftannu, reissannu, hengannu ja juossut, joogannut hiukan vähemmän kun puolen vuoden aikana ollut tapana, mutta joogannu silti, muistanut luojaa ja ollut kiitollinen kaikista siunauksista, ihanasta kotiväestä, ystävistä, ihmisistä ja ruuasta. Pitkästä aikaa elämääni tuli myös rakastelua ja seksiä, ja ihanaa kokea myös niitä puolia itsestään ja vapautuksen estoista ja esteistä ja rakastaa vaan, ihan sama kauanko on tuntenut tai milloin tapaa seuraavan kerran tai mitä yhteistä on tai muuta, hetki on hetki ja hetkeä voi täyttää rakkaudella, miksei? Saunottu on myös paljon, ja tänään vielä luvasssa vikat pyhät puhdistukset ennen siirtymistä takaisin tanskan maalle. Olo on kyllä miellyttävän haikea ja hiukan orpokin, mutta oma itse tuntuu selkeältä. Ego on, ja hyvä niin, mutta myös tietoisuus ja henki. KiitosKiitosKiitos.

Meininiki taas hyva ja seesteinen, tunnen taas halua auttaa ja parantaa. Kiitos tasta.

Rakastan ja nautin
Kesasta ja tuoksuista
Ruoasta ja musiikista
Jumalattaren olemuksesta

Keskiviikko

Elama on sirkusta. Oli mielenkiintoinen aamu suojakodissa. Taa yks Jamppa oli tosi negatiivinen ja vittuili heti aamusta. Joogasin ylakerrassa ja han hakkasi kattoa alapuolelta, huusi ja kiroili. Ja sit menin aamiaispoytaan ja naa jampat vittuili mulle jatkuvasti. Olin kyllastynyt enka viitsínyt pysytella rauhallisena tai aikuisena, vittuilin takaisin minka jaksoin enka antanut yhtaan periksi, lapsellista mutta tuntui rehelliselta. Se oli leikkia myos, ei mitaan verista totta, silmissa oli hymya mutta kipinat lenteli. Valilla rauhoituttiin, mutta testailu ja tokkimista vaan jatkui. Sanoin etta kannattais lopettaa hyvan saan aikana, alkaa hermot kiristymaan. Jabat katto toisiaan vahan hammentyen, mut jatkoi silti. Silloin paastin itteni irti. Rupesin hyppimaan ympari keittiota, riehuin oikein huolella, huusin ja mekastin kun apina, taputin kasia yhteen ja paastin kaiken vaan valloilleen, ajoin jaban omaan huoneeseen ja istahdin alas tuolille chillaamaan, rentona hyvan purkauksen jalkeen. Muut skidit katto mua hiukan kummaksuen, sano etta oon hullu ja etta kayttaydyn kun apina, myonnyin siihen ja sanoin etta mahan varoitin. Rauha palasi maan paalle, ja autossa matkalla kouluun jamppojen silmissa oli kunnioitusta, istuttiin rauhassa ja kuunneltiin musaa, juteltiin normaalisti. Onko mun kayttaytyminen normaalia? Luultavasti ei ja hyva niin. Ammatilaismaista? Ei varmaankaan, mutta en olekakaan mikaan ammattilainen. Aikuista? Ei todellakaan, olen monin tavoin vasta aikuistumassa. Soveliasta? Kylla, siihen hetkeen ja omaa sisintani kunnioittaen, taydellisen soveliasta. Nyt on hetki uus ja elaman sirkus pyorii eteenpain kohti uusia esityksia, katsotan mita tulemaan pitaa.

Tanaan on hyva paiva.
Lasnaolo, voima, rakkaus ja huumori jarkkymatonta.
Automatkalla kouluun aamulla ekstaasin tunteita Amy McDonaldin musasta.
Tunnin paikkarit ennen hyvaa lounasta.
Kohta luvassa vahan manuaalista tyota pihalla ja myohemmin kylpyhuoneessa jota restauroin vahasen uusin kaakelein, hanoin ja suihkuin. Illalla taas sitten nuorisokotiin..Eilen illalla kun menin sinne oli tuuli uusia. Uusi tunnelma sai vallan, ja taman tunteen ajatus oli: Mita helvettia silla valia mita noi pellet sanoo tai tekee. Ei mun tarvii olla mitaan muuta kun ma olen.

Maanantai

Viikonloppu oli ihana. Rentoa oleskelua ulkona meren rannalla. Riittavasti, yksinkertaista, tulella haudutettua maukasta ja siunattua safkaa. Henki oli vapaa ja nauru raikasi, meri rauhoitti ja hyvaksyi, metsa tarjosi laittoman(ihmisten laki, ei kaikkeuden) suojan teltalle.
Sharkaa ihailen paljon. Harmonia ja luonnollisuus nakyy hanen liikkeissa ja puheissa, han on kaunis kaikin tavoin, henki elaa hanen kauttaan vahvasti.Tunnen etta haluaisin jotain hanelta mita en voi saada, ja se kalvaa vahasen mun miehuutta ja sydanta. Viime yona nukuin 11tuntia, herasin viiden aikaan levanneena tekemaan asanaharjoitusta. Tein puuron ja nautin aamiaisen yhdessa muiden kanssa. Tunsin vapautta ja olemisen iloa, ystavyytta ja hyvyytta. Tiskasin ja siivosin aamiaisen jalkeen ja sit tuli naa kolme jamppaa jonka kanssa oon suojakodissa viettany aikaa, ja kokemus muuttui silmanrapayksessa, polariteettien ikuinen leikki. Jos pojat on yksin, ne on mukavia ja niihin saa yhteyden. Jos ne on yhdessa asian laita on toinen. Silloin ne on pahiksia, ja haluaa nayttaa sen kaikille. Ne on keksiny mun heikon kohdan jonka kasiksi paasee nimittelyn kautta. Silla tavalla mua kiusattiin ala-asteella ja mun elama oli valilla helvettia. Nyt naa nuoret jampat tekee sen mulle taas, nimi on eri, mutta fiilis on sama. Hetkessa mun fiilis muuttui hyvasta, vapaasta ja toimeliaalta araksi, loukatuksi ja saamattomaksi. On se vaan jannaa. En tajua sita, ja kai sita on turha kelata ja pyrkia tajuamaan mentaalitasolla. Tunnetasolla se jokin trauma on joka nimittely laukaisee, joten tunnetasolla se pitaa kasitella. Onneksi on kohtapuolin Annen joogakurssi koto-Suomessa, siihen asti antaudun parhani mukaan sille mika on, ja pyrin elamaan hetkessa parhaalla mahdollisella tavalla. Matka suomeen kahden viikon paasta tuntuu hyvalta, 10 paivaa tutuissa paikoissa rakkaiden ihmisten seurassa, hyvan ystavan haajuhlat ja savustettua tofua, sinappia ja hapankaalia ruisleivalla niin paljon etta napa rouskuu. Aamen ja nakemiin!

Teini

Vatsa on taas hyva, ja energiataso normaali. Uhma on ja pysyy. Tunnen itseni teiniksi, kapinamieli on. Kaikki tuntuu typeralta taalla, oon kyllastyny kaikkeen. Miks ma tulin tanne? Tai miks ma luulin etta tulin tanne? Vapaaehtoistyo Afrikassa. Afrikkaan menisin mielellani. Nyt vaan ei ole motivaatiota eika ambitiota tekemiseen ja parantamiseen niin kun muistan olleen, viela jonkin aikaa sitten. Ainoa ambitio talla hetkella on oma tie. Houkuttaa suunnattomasti laittaa reppu selkaan ja lahtea etelaan, soittaa kitaraa kaduilla ja teroittaa veitsia kesaisessa Euroopassa..Damn! Onneks on nyt vapaa viikonloppu, mennaan Shari siskon kanssa vahan luontoilemaan ja nukkumaan taivasalle, rukoilen etta tulis nyt vahan selkoa tahan meininkiin.

Tasan seitseman vuotta sitten mulla oli tallanen samanlainen kapinafiilis, ja silloin uhma kohdistui enimmakseen Janneburger Oy.hun, eli Porvoon McDonaldsiin jossa olin ollut toissa viimeiset 7 vuotta. Kevat 2002 oli mulle voimakasta heraamisen ja muutoksen aikaa. Olin talvella aloittanut matkailun opinnot Porvoossa, tapasin paljon uusia, mielenkiintoisia ihmisia, ja rupesin tajuamaan, etta valmiit rakenteet johon minut oli yhteiskunta kasvattanut, ei ollut mikaan absoluutti totuus, tai kovin hyva juttu edes monella tapaa, ja etta rakenteiden ja nakyvan maailman takana on paljon rikkaampi ja todempi todellisuus olemassa. Opettelin devilstickien pyoritysta, tutustuin Bob Marleyn musaan, hengasin puistoissa tuntikausia ihmisten kanssa jonka kanssa koin samankaltaisuutta, oli hyva olla, maailma oli taynna hyvyytta ja mahdollisuuksia. Tutustuin ja rakastuin Hermann Hessen kirjoihin, luin Naomi Kleinin No Logon, annoin tukkani kasvaa ja otin lavistyksen kulmien valiin, elin murrosikaa reiluna parikymppisena.

Nyt oon viettany taalla aikaa naiden teinien kanssa, ja ne niiden hullu ja vapaa meininki saa mut hyvalle tuulelle, vaikka ne helvetin rasittavia osaakin olla. Vastustelenko aikuisuutta? Ja mita se edes tarkoittaa? Ja onko se kaikille tarkoitettu? Onko tama kuolemanpelkoa? Eilen yolla makasin hereilla kun etuhammasta vihloo. Huomasin, etta pariin hampaaseen on ruvennu syntymaan tummaa sisalla, eli ulkopinta on hampaiden valissa syopynyt rikki, ja sisukseen on paasssyt bakteereita. Siihen ei taida enaa harjaaminen ja lankailu auttaakaan, ehka hidastaa, mutta prosessi on kaynnissa. Ja mita sille voi tehda? Pitaako koko hammasta porata rikki ja tayttaa, vai mita vittua? Ja paljonko se oikein maksaa? Nyt tietysti kaduttaa etta join niin perkeleesti limua ja kaljaa ja soin munkkeja ja karkkeja ja lapsena harjasin hampaat huonosti. Mutta minkas teen? Tein niin hyvin kuin pystyin..Ja nyt kuulen isani vahingoniloisena sanomassa etta mahan sanoin sulle etta hoida hampaat. Jostain syysta mun Isan neuvot ei tahtonut oikein upota minuun. No kuitenkin, taa hammasjuttu nyt sai jalleen oivalluksen esille, etta elama kulkee vaajaamatta eteenpain, ja etta taa persoona ja keho kuolee jonain paivana. Siksiko ma nyt halajan vastuuttomuutta ja vapautta, punk henkea ja haistakaa vittu mentaliteettia? Jah knows....Hyvaa viikonloppua kaikille!