tiistai 28. huhtikuuta 2009
Viime yona oli kuumetta ja vasemman silman takana voimakas, jomottava sarky joka pakotti olemaan makuulla silmat kiinni liikkumatta. Tanaan ollut rauhallinen olo, aika voimaton, mutta armollisen rauhallinen. Makasin sangyssa, soin itse kasvatettuja ituja ja chiasiemenia, nukuin ja luin lehtia. Sumussa pitaa valilla pysahtya kuuntelemaan jotta taas tietaisi mihin suuntaan liikkua. Onneksi tiimikaverit ja ihmiset yleensa taalla on ymmartavaisia, huolehtivaisia ja antavat tilaa olla. Yks asia on mulle nyt selva: On alettaava elamaan taalla enemman omilla ehdoilla, ja jos se on yhteisolle liikaa, on mun mentava taalta pois. Katsotaan miten kay. Olo on luottavainen ja selkea, tuntuu etta tietaa ja ymmartaa jotain uutta itsestaan ja maailmankuvastaan taman kriisin myota. Rakkautta kaikille ja kiitos etta voin taalla laittaa ajtukseni ilmoille.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Jonkinlainen Burnout paalla. Ei huvita, ei kiinnosta, masentaa, vasyttaa, ruuansulatus ei toimi. On arka ja ujo olo, vaikeeta olla yhteydessa muihin. Hermot menee helposti ja tuiskaisee, ja sit havettaa. Kai taa on vaan hyvaksyttava nyt, ja kunnioittaa itseaan. Tuli ryskittya liikaa, otettua liikaa vastuuta, ja olihan se aikamoinen egotrippi olla niissa voimanparinoissa jossa mikaan ei hetkauttanut ja jossa pystyi mihin vaan, kunnes ei enaa pystynyt. Luottamus on ja pysyy, kaikki askeleet tiella on valttamattomia jotta tulisi perille, kaikesta oppii jotain, vaikeista kokemuksista eniten. Ajatelkaa mua tanaan rakkaudella, makin teita.
torstai 23. huhtikuuta 2009
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Ai niin...
Unohdin tossa tekstissa mainita toinenkin ilonaihe. Sain uudet juoksukengat, ja ne on hyvat. Nahkaiset, kestavat, tukevat ja hyvin joustavat. Tuntu juokseminen aivan uudelta ne jalassa, ja nyt haluaiskin koko ajan menna lenkille :)
st. Torøje
Uutta ollut elamassani muutamia paivia. Olen saanut uuden, hyvalta tuntuvan tehtavan. Muutamia iltoja, oita ja aamuja oon viettanyt St. Torøjen maalaiskylassa, nuorten suojakodissa. Siella asuu seitseman nuorta ihmista joilla ollut haastavat olosuhteet elamassaan, monilla on kova kuori, ja helposti ne luisuu negatiivisyyteen. Todella hyvin kuitenkin ottavat positiivista vibaa vastaan, ja olen jokaiseen heista nyt saanut hyvan kontaktin ja orastavaa ystavyytta. Mielenkiintoista on se, etta he tarvitsevat ystavaa, lampoa ja hyvaksyntaa, mutta myos rajoja ja valilla tiukkuuttakin. Ja siinapa se janna haaste, pysya totuudessa ja selkeasti ja tarpeeksi voimakkaasti puuttua asioihin kun tarvitaan, nayttaa mika on oikein ja mika vaarin. Jonkin verran mua on testattu siella, ja se on omalla tavallaan hauskaa. Sitten mietityttaa hiukan se, etta muutama vakkarityontekijoista ei selkeestikaan voi kovin hyvin itse, perustanskalaisia josta nakee etta voita, savukkeita, olutta ja sianlihaa on tullut nautittua tasaisesti lapi vuosikymmenten. Ja naissa tyypeissa on paljn hyvaa, niissa on tietty selkeys ja loiste silmissa. Mutta myos jonkinlaista kovuutta ja levottomuutta, seuraus siita ettei voi kovin hyvin, ookoo ja ihan jees, muttei loppupeleissa kuitenkaan kovin hyvin. Ja se tapa miten nama ihmiset hoitaa konfliktit lasten kesken, se on tehokasta, mutta myos latistavaa, eika se tunnu ihan oikealta. No, tasta en voi paljon sanoa kun kokemusta ei ole, enka itse viela osaa paremmin, mutta uskon etta tulen loytamaan oman tieni, ja uskon myos etta se tulee olemaan parempi kaikille. Tapahtukoon tahtosi.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Tasapaino ja kultainen keskitie, siinapa teema. Haluan tehda hyvaa, olla hyodyksi muille ja maailmalle, mutten niin paljon etta itse joudun karsimaaan. Haluan olla tehokas ja saada aikaaan, mutta haluan myos nauttia elamasta ja haahuilla valilla. Liika mita tahansa on liikaa. Mulla se nakojaan tahtoo menna vahan kausittain, etta valilla tekee kaikkea ihan overipaljon, ja se ei ole hyva ja vasyy ja vittuuntuu, ja valilla taas chillaa aivan liikaa eika sekaan tee hyvaa kun ei saa tyydytysta mistaan. Ja sit se, etta onko kaikki mita tassa maailmassa tehdaan loppupeleissa vaan kiven hakkaamista? Haaskataanko aikamme kun yritetaan saataa ja muuttaa ja mukamas parantaa? Mita me oikeastaan tiedetaan suuresta kuvasta? Olisko parempi vaan antaa olla, elaa hetkessa ja rauhassa...Tottakai, onhan se mahdollista tehda oli sitten olosuhteet mitka tahansa, mutta....Onko olosuhteet aina oikeat ja otimaaliset oman elaman ja kehityksen kannalta, vai sijoittaako itseaan vaariin olosuhteisiin koska ei ymmarra tehda parempia paatoksia? Mita ma oikein teen? Haluaisin maata kevaisessa metsassa ja nukkua paikkarit, kalastaa muutamia kaloja kotimokkiin vaimolle paistettavaksi. Oon syonyt aivan liikaa makeeta tassa viime paivina, ja nyt reagoi keho poistamalla kuonaa limakalvojen kautta. Ulkona tuulee perkeleesti eika huvita tehda toita.
Almighty Big
Light my fire again
To burn and to purify for good
to live in harmony where Angels howl
that is what I long to do, here and now on mother earth so hugely good
Almighty Big
Light my fire again
To burn and to purify for good
to live in harmony where Angels howl
that is what I long to do, here and now on mother earth so hugely good
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Naina paivina on paljon tekemista, vastuuta ja diggaan siita. Tajusin etta se on mun nyt tehtava tassa tiimissa, olla vastuussa ja kayttaa taitojani, lahjojani muiden hyvaksi, koska yksinkertaisesti olen tassa tiimissa paras siihen, tassa tilanteessa. Onneksi saan apua muilta, ja siina haluan kehittya viela lisaa, miten kommunikoida muiden kanssa jotta saisi heidat tyoskentelemaan saman maaranpaan eteen. Helposti mun lahestymistapa saa ihmiset varuilleen, ja lukkoon, olen totinen ja ikava kylla taidan vaikuttaa kaskevalta kun olen jostain saleteissa, tiedan etta se pitaa tehda ja miten. Koko ajan opitaan lisaa. Arska paistaa ja ilma on lammin, en ole syonyt juuri tanaan paljoakaan ja se tuntuu hyvalta.
Vesi viilentaa
Tuli Kuumentaa
Ilma vierittaa
Maa maadoittaa
Vesi viilentaa
Tuli Kuumentaa
Ilma vierittaa
Maa maadoittaa
Tilaa:
Kommentit (Atom)
