Buckhorn, Ontario

Toinen idyllinen pikkukaupunki, puhdas jarvi, pari ravintolaa, muutama kauppa.

Nut on sadellut on off pari paivaa. Eilen jouduin keskelle kaatosadetta ulos suojasta virittamaan toinen pressu paikalleen ku rupesi vetta pukkaamaan inekseen. Muutama paiva tosiaan mennyt nyt niin, etta auringon mukaan heraa, menee ulos, peseytyy ja sit kavelee 15min marjapellolle. Matkalla nautittu tolkki sardiineja oljyssa ja myslipatukka. Sitten 5-6 h poimintaa ilman ressia, mukavaa jutustelua ja kuuntelua. Mansikoita popsii niin paljon kun haluaa. Valilla arsyttaa suunnattomasti small talk kulttuuri ja lassytys...Mutta kaikkeeen tottuu.

Muutama aiti tuo mulle ruokaa, niin kaupassakaan ei tarvi kayda kovin usein. Tilalta joka paiva mukaan kassillinen herneita ja muutama litra mansikkaa, niita massyttelee pitkin iltapaivaa. Toiden jalkeen kavely takaisin leiriin. Tyovaatteet veks ja mukavat, kuivat chillausvaatteet tilalle. Rauhassa nautittu paksu Jooseppi kohottaa ja laakitsee. Sitten olemista, metsan kattomista hyttysverkon lapi, hyttysille ahakutti kun laumoittain hengailevat verkolla eika paase sisaan. Muutama paasee sisalle asti, ja ne tapetaan ja syodaan. Kirjan lukemista, kusella kaymista, sitten nukkumaan ja aamulla taas mansikkapellolle.

Eilen ja tanaan oon kavelly tanne Buckhornin kirjastoon, joku 8km. Taalla on rauhallista, ja netinkaytto halpaa, 50c puol tuntia. Useimmissa kirjastoissa kuitenkin ilmaista. Joka paiva oppii uutta. Miten pysytella kuivana, miten kohottaa ja kiristaa pressuja, miten miettia asioita etukateen tapaturman varalle.Missa on puukko? Missa varanarut? Jos pressu irtoaa ja lahtee tuulessa, mihin kiinnitan sen seuraavaksi? Kuolleita puita ei leirini lahella ole, joten putoamisvaara on pieni, toivon ainakin niin. Metsassa on yksin, ja jos jotain sattuu niin pitaa itse hoitaa.

Alueella jossa hengaan on kevaan aikana ammuttu n. 20 hukkaa, eli niita on. Ja karhuja kanssa. En ole viela nallea nahnyt, mutta niita kuulee valilla murisemassa. Kun makaa metsassa hyttysverkon alla ei voi kun tarkkailla ja hyvaksya, on pieni ja heikko saiden edessa, seka suurten elainten. Valilla pelastyy, ja se teravoittaa mukavasti lasnaoloa. Jospa menis kohta muutamaks paivaks taas farmille...Tai kattoo nyt. Vapaus on kylla mukavaa

Kaikille <3

Ja huomenna siirrytaan.

Abaut 7 viikkoa sitten siiryyin Jenkeista tanne. Janna etta nykyaan nayttaa useinkin menevan seitseman viikon sykleissa meitsin puuhastelut. Ennen naita 7 viikkoa olin 7 viikkoa Planet Aidilla. Menen tekemaan poimijan hommia mansikka ja vattutilalle jotta sais vahan massia kokoon jotta voi taas reissata, hyvin mahdollisesti Suomeen, mutta koskaan sita ei tieda...

Tuntuu periaatteessa hyvalta lahtea. Parhaani olen tehnyt, ja se jaakoon tahan. Vaikka Romeyn ja Christine on periaatteessa mukaavia ja hyvia tyyppeja, niin ei ne o mun heimolaisia, ja rankkaa se on pidemman paaalle kun on hiukan ristiriidassa ympariston kanssa, vaikka missa tahansa kuitenkin tietty parjaa...Suuri kiitollisuus on kuitenkin siita, etta heidan luona oli turvallinen jalansija, ja koti melkein kahden kuukauden ajan. Bless.

Vaihtuu asumiset myos mukaasta huvilateltasta ison ladon sisalla huomattavasti maanlaheisempaan. Hyttysverkko ja makuupussukka mulla on jo, ja huomenna Canadian Tire:hun (Kanadan Biltema) ostamaan pari pressua, ja eiku sitten vaan leiri pystyyn sinne marjafarmin lahelle metikkoon, Ihanaa saada oma tila ja syoda omaa ruokaa omassa rauhassa eika aina ruokapoydassa yhdessa muiden kanssa. Joogaaaminen voi olla hankalampaa, mutta katotaan nyt.

Vahan tapinaa on, ja kivaa saada muutosta.

Of Luminous things
I have so little experience
That I often conisder myself small
]yet when I think of You and your Luminous ways
my being swells with hope and prayer that you maay permit the flames to Grow

Viikko meni In to The Wild meiningeissa. Liftailua ja hengailua metsassa, kalastelua, uimista joessa, kokkailua tulella. Leirityyppina hyttysverkko jonka ylle kiristetty pressu. Toimii. Tanaan kavelin aamulla 10km sateessa, tympi ja oli kylmaa. Paasin sitten Dineriin joka oli taynna, vanhempi mies kutsui poytaansa, juteltiin ja vaihdettiin elamankokemuksia, lopuksi han maksoi aamiaiseni. Elama hymyili jalleen, lahdin ulos liftaamaan ja sain kyydin Peterboroughun ja nettikahvilaan.

Olo vahan rahjainen verrattuna kaupunkilaisiin, tulee helposti koditon ja pummi olo, ja sita tietysti sitten heijastaa olemukseensa. Uutta sekin. Haasteita pukkaa ja pukkaa. Ei ole ihmiskokemus helpommasta paasta. Mutta uusi on hetki tamakin, kohta jo varmasti valoisampaa. Vaikka vapautta ja In to the wild meininkia on mukava romantisoida ja hehkuttaa, ja kokeakin, mutta kylla se pesa onkin sitten kuitenkin mukava paikka, ja jos viela on rakkaita ihmisia ymparilla jotka arvostaa ja hyvaksyy, niin aina parempi. Suomiystaville Big Up, ajattelen teita, olkaa kiitollisia!