Kun olin pieni, mun nimi oli Jean(lyhyt a, painotetan n:aa lopussa. Kotona mua kutsuttiin Jeanneksi, ainoastaan Eila tati kutsui mua Jeanteksi, ja sita silloin jotenkin vierastin. Koitti sitten kouluajat, ja joskus ala-asteella rupesin hapeamaan etta mua kutsuttiin Jeanneksi, palokunta harjoituksisa sille naurettiin, ja sanoin itseni irti siita nimesta, ja vaadin, etta kaikki kutsuisi mua Jeanteksi. Se tuntuu nyt typeralta, muta olin lapsi ja itsetuntoni muiden kanssa oli heikko, rippeita tasta kannan edelleen mukanani.
Myohemmin unohdin myos, etta oikea nimi on Jean eika Schaan, ainoastaan Elli Famo kutsuu mua Jeaniksi. Taman panin merkille joskus vuosi sitten, mutta se painui unohduksiin kunnes nyt, Villa Solhagassa Jooga retriitilla asia tuli mieleeni, ja rupesin maistamaan oiekaa nimeani, Jean, eli Schann. Tama nimi varisee mukavasti ja rehellisesti olemuksessani. Siispa, aion tasta eteenpain esitella itseni Jeaniksi, ja niin olen jo tehnyt talla matkala ollessani. Muistan nyt, miten oudolta on tuntunut esitella itseaan Jeanteksi, ainainen ihmettely, tai Schaaniksi...Kun olin pieni ja olin tehnyt jotain pahaa, isani kutsui mua nimella Schaan, ja ikavat varahtelyt seuraa mua siina nimessa tanakin paivana. Te, rakkaat ihmiset, saatte kutsua mua ihan miksi haluatte, koska teissa tunnen rakkauden silti.
Aurinko paistaa ulkona, ja aion nyt menna ulos sita fiilistelemaan. Taalla tietokonehuoneessa on lamminta ja taalla on sydamellisia ihmisia, tuntuu tosi hyvalta viime paivien orpouden jalkeen.
Kiitos teille kaikille, hymyilkaa ihmisille, antakaa jotain hyvaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Noniin, onpas mahtava nimi-issue sulla, ystäväni:) taitaa olla meillä kaikilla sama mut eka kertaa koen että joku ottaa asian puheeksi. Hyvä, tästä on helpompi jatkaa, tyhjäämään itselleen omaa identiteettiä, siis. puhutaan esim. näistä nimi-issueista sillon/jos palaat suomeen tai kun törmätään mual mualimal. ei olis muuten ihme, seen? <3
J
Lähetä kommentti