keskiviikko 19. marraskuuta 2008

En tarvitse mitään

Kun ei tarvitse, eikä halua yhtään mitään. Se on parasta mitä tiedän. Ihan olemassa olossa vaan tuntuu hyvältä, rinnassa lämpimältä ja täyteläiseltä, mikään ei kalva. Nyt mulla on sellainen olo, Olen nyt muutaman päivän syönyt suht. puhdasta ruokaa, paljon elävää, raasteita ja ituja, tehnyt asanaharjoituksen aamulla, meditoinut pariin otteeseen päivän mittaan ja illalla, ja äsken tein Yoga-Nidran. Eli se on mulle tärkeetä kyllä, todistettavasti joogajärjestelmä ja sen suositusten käytäntöön saattaminen omassa elämässäni lisää onnellisuuteni määrää ja laatua. Elämässä jossa ei tarvita ulkopuolista apua tyytyväisyyteen, elämässä jossa ei ole pakko koko aja hakea aisteilleen viihdykettä jotta voisi olla olemassa. Siinä elämässä haluan elää, ja siitä elämästä käsin tahdon muuttaa maailmaa. Rakastaa, siis olla olemassa.

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Sulle onnea matkaan.

Itse olen vähäksi aikaa matkustanut tarpeekseni. Mutta se irti olemisen tunne on hyvä ja muistissa.

Noora kirjoitti...

Noin lahdin minakin vuosi sitten. Reppu selassa, enka tiennyt, mita odottaa. Tosin asenne ja ymparisto eivat olleet aluksi yhta suosiolliset... Sittemmin materian merkitys ei ole muuttunut. Tiedan, mika on elamassa valttamatonta ja mika tarpeetonta. Ja sen, minka tarvitsee, sen edestaan loytaa.

Ihan mahtavaa, jos elat noin arvojesi mukaan. Itsella tuntuu askareita loytyvan paivan taytteeksi: valmistelen jurtalle alustaa jne. Intiaanimytologian mukaan talvi on pohjoisen ja suuren hengen (jumaluuden) vuodenaika. Tama korostuu pimeina ja rauhallisina hetkina. Toivottavasti pian kaminan lammossa....

Onnea matkaan! Voihan hyvin.