Tahan hassakkaan kuuluu Massachusetts, Vermont, New Hampshire, Oregon ja Rhode Island.
Taalla saa melko Suomikamaa, nyt vahan lampimampaa, ja taalla ei ole lunta. Kun ajelee autolla ympariinsa, niin kaikki alkaa nayttamaan samanlaiselta. Omakotialueita, ravintoloita, autokauppoja ja muita yrityksia kaikkialla, ja valissa mainoksia, ja autoja...Vapaita luonnollisia paikkoja en ole viela nahnyt yhtaan.
Eilen kaytiin eri mestoissa promoamassa meidan toimintaa, eli kaytettyjen vaatteiden keraamista kerayslaatikkoihin. Olin High Schoolin sisalla, ja se oli kylla siistia, muistuu mieleen koko lapsuus ja nuoruus kun katteli amerikkalaisia nuorisoleffoja, ja hehkutti niita. Senior centerissa lihavat ja harmaahtuneet miehet pelasi biljardia energisella otteella, niilla oli hauskaa, joukossa yks musta aija kanssa, vaikka muuten vaesto taalla enimmakseen valkonaamaa.
Seuraavan kahden kuukauden ohjelma vaikuttaa lupaavalta. Paasen viettamaan 10paivaaa Dallasissa jossa etsitaaan keraysbokseille mestoja jotta toiminta saadaan siella pyorimaan. Jokseenkin samaa hommaa myos luvassa Los Angelesisssa jonne paasen kanssa kaymaan viikoksi. Kaikkialla kamppa ja auto kaytettavissa, lappari ja kannykka tuli kanssa kayttoon. Ei mun tarvitse omistaa mitaan. Silloin kun materiaa siunaantuu kaytettavaksi kiitan luojaa ja kaytan parhaaani mukaan. Jos sita on niukemmin, niin nautin yksinkertaisuudesta ja kiitan luojaa siitakin. Jos karsin ja kaikki tuntuu paskalta noyrryn ja muistelen hvyia aikoja, kiitan luojaa ja tiedan etta pian ne ajat muuttuvat taas. Polariteettien ikuista leikkia niin kuin ystavani Suvi sanoisi.
Ensi viikonloppuna tutustumaan Bostoniin, ja myohemmin myos viikonlopuks isoon omenaan, New York City jossa ainakin meinaan katsastaa Alex Greyn galleria. Jos jollain on kokemusta naista kaupungeista, niin laittakaa jotain menovinkkii kiitos!
Vahan meinaa valilla olla hankalaa, kun tuntuu etta mukamas pitais olla tehokas, aikaaansaava ja mukamas todistaa kelpoisuutensa...Perus huttua kun tulee uuteen mestaan. Mut ookoo, hyvaksyn tunteeni. Mutten ota niita vakavasti. Oon mita oon, teen mita teen, parhaani yritan, ilman paineita. Ihmiset taalla mukavia ja ystavallisia, hyvin paasee juttuun avoimuudella, niin kun kai vahan kaikkialla loppupeleissa. Toimistossa kuuluu paljon portugalin kielta kun paaljon Brasilialaisia duunissa.
Joo. Jospa sita tyota. Omien hommien organisointia ja suunnittelua, sitten pohjoiseen New Hampshireen tutustumaan Planet Aidin paikkoihin siella. Siistia paasta liikkeelle yksin taas.
<3
perjantai 5. maaliskuuta 2010
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Uusi siirtyminen
Viimeks olin yhdysvalloissa kesällä 2003, lähes seitsemän vuotta sitten.
Samoja teemoja elelen nytkin läpi egossa ja viboissa, tällä kertaa hiukan valoisammalla ja nöyrällä tavalla, Kiitos!
Tuntuu hyvältä. Ei överi matkakuumetta, jänskättää vain mukavasti.
Hyvää aikaa Suomessa, monta oli kohtaamista ja hetkeä eri ihmisten kanssa jotka jäivät mieleen ja sydämeen elämään, kiitos niistä.
Olen kevyempi kuin puu
Raskaampi kun höyhen
Äiti pukee mua huolella ja rentoudun
liikun maailmassa ja nautin kauneudesta
Shivan vibat syöksyy mun läpi uudestaan ja uudestaan
Katseeni putoaa maahan ja kiitän
Elämän lahja
Ei häpeää, ei katumusta
Tulkoon kaikki mitä ansaitsen
Hymyilen, nauran, itken ja kärsin
Rakastan. Kiitos.
Samoja teemoja elelen nytkin läpi egossa ja viboissa, tällä kertaa hiukan valoisammalla ja nöyrällä tavalla, Kiitos!
Tuntuu hyvältä. Ei överi matkakuumetta, jänskättää vain mukavasti.
Hyvää aikaa Suomessa, monta oli kohtaamista ja hetkeä eri ihmisten kanssa jotka jäivät mieleen ja sydämeen elämään, kiitos niistä.
Olen kevyempi kuin puu
Raskaampi kun höyhen
Äiti pukee mua huolella ja rentoudun
liikun maailmassa ja nautin kauneudesta
Shivan vibat syöksyy mun läpi uudestaan ja uudestaan
Katseeni putoaa maahan ja kiitän
Elämän lahja
Ei häpeää, ei katumusta
Tulkoon kaikki mitä ansaitsen
Hymyilen, nauran, itken ja kärsin
Rakastan. Kiitos.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
