Virta vie mut enkä tiedä minne se johtaa. Se on jees. Ensimmäinen kahvikuppi kuukauteen lilluu vatsassa, ja fiilis lähestyy euforiaa. Viimeiset pari viikkoa olen oleskellut pikkukylässä nimeltä Simbor. Siellä asuu Mandinkoja jotka ovat muslimeja, sekä Mandiakoja jotka ovat kristittyjä. Jengi osaa siellä relata, ne ei hermostu melkein mistään ,ja ne jakaa kaiken. Ne juoruilee myös ihan helvetisti, ja lopettaa työnteon melkolailla heti kun alkaa väsyttämään. Nämä yleistykset nyt syvällä, kahden viikon kokemuksella hankitulla rintaäänellä.

Rakennetaan kylän kouluun pari isoa latriinia, tiimissä mä ainoana valkonaamana, sekä kolme mustaa jäbää jonka kanssa ystävystyn koko ajan enemmän. Reissuhommissa. Ihmiset on ihmisiä,leikinlaskua, insideläppiä, yhteistä ruokailua, toisten rajojen opettamista ja kunnioittamista. Työ on raskasta ja likaista, kaikki tehdään lihasvoimalla ja alusta asti. Paljon kantamista, ja sementin sekoittamista lapiolla. Hiki virtaa ihan saakelisti ja keho voimistuu. Työt tehdään ilman kelloa, ja päivät kuluu nopeasti. Vapaa- aikana istutaan, välillä aamusta iltaan jos ollaan päätetty pitää lepopäivä. Naapurit tulee käymään ja käydään heidän luona. Juodaan makeeta kitkerää teetä shottilaseista. Tytöt tulee kiusottelemaan, talon naiset huolehtii, pesee pyykit ja tekee ruuat. Nekin istuu loppuaika, ja aina on hyväntuulisia. Välillä surullisia, kehon rappeutumista ja sairautta esiintyy osana elämää. Riisiä kolme kertaa päivässä, vähän fisuu ja vähän kasvista. Nukun sementtilattialla joogamaton päällä. Mukavuutta, aistinautintoja tai pakokeinoja hetkestä ei juuri ole, sydämeen piirttyy enemmän ja enemmän jälkiä luonnonäänistä, kuutamosta, huolenpidosta.

Äiti Afrikka...Mieleeni on tullut ajatus siitä, että Afrikka ei ole sen enemmän "kehittynyt" koska kaikilla on niin hemmetin hyvä olla, ettei tarvitse pyrkiä yhtään mihinkään, sen kun on vaan. Ja itekin tunnen sen, kun kylän naiset kutsuu mua istumaan heidän kanssaan, I feel alright when I sit whit them. Sinti bem ki sinta ku elas. Yhtä mimmiä olen hiukan käynyt tapailemassa koska hän on kaunis, vaikuttaa viisaalta, ja jessus että tulee hyvä olo jos hän vähänkin huolehtii. Viime aikoina on kuitenkin ollut kortilla yhdessäolon hetket, sillä Tenen eno tulee aina väliin, ja loppupeleissä chillaan sitten hänen kanssaan pari tuntia, ja Tene puuhailee muuta, huolehtiii lapsista, hakee vuoht laituimelta, kokkailee jne. Lähes kaikki haluaa pois GB.stä ja Eurooppaan, ja ymmärrän sen. Tulen surulliseksi, ja jos mulla ois kasoittain massia veisin heiddät kaikki euroopan kiertueelle ja maksaisin kaikille kaikki. Olen vapaa, ja sallin sydämelleni kaikki tunteet. Se on ihanaa. Muistan Sarkan, meidän ainutlaatuista yhteyttä ja onnen tunteet kun vaan olen hänen kanssaan. Puolen vuoden päästä, jos Jumala suo, ollaan jälleen yhdessä.Nyt olen täällä, Äiti Afrikan syleilyssä, ja antaudun sille virralle joka hänen kohdusta valtoimemenaan tulvii. Olkaa toisillenne sisarukset tänään.

Lokah Samastah Sukhino Bhavantu.