lauantai 7. elokuuta 2010

Viimeista viedaan Villisti

Bibban i Pembroke Ontario. Jag e skaggi sa forbannat. Ha vari On the road i ca 2 veckor. Forst en roadtrip med min van Jon, Paddla kanot, vandra i nationalparken Algonquin sedan mot Montreal. 2 motellnatter var pa sin plats. Montreal e skon, livlig, hade en bra natt och dag dar. Dans till cool housemusa mitt i stan vid solnedgangen. Middag i en Diner. Leffa(Inception vid midnatt) Diggande av svarta, fransktalande brudar i Mc'Donalds. Jon paina tillbaka till staterna, jag lifta 400km tillbaka till Pembroke for jobb. Ca 10 kyytin och en och en halv dag. En Armekunde som varit i Afghanistan. En rektor for ett katolskt gymnasium. Tva ljuvliga french Canadian girls on their way to a cottage. Dom spela harlig musik. En 64 arig trucker som efter att ha smakat ostron for forsta gangen sa at sin ladyfriend att han nu vet hur en kvinna kanner sig efter fullbordad oralsex. Halvvags stannade jag utanfor Gatineau vid floden. Tog ett bad och kokade ris till lunch. Anlande till Pembroke och tillbringade tva hemska natter pa den mest rotfyllda mark man kan tanka sig. Det regnade och jag var dodstrott och tankte int klart nar jag valde lagerplats. Efter tva dagar flyttade jag. Det var en bra dag. Fick loneforhojning och erkannande for bra jobb. Jag behovde det som en ihjaltorstande behover vatten, not much respect these days. A drifter is what most people see when I walk down the highway with my backpack. And that's something they don't understand.

I montreal bjod en intensivt varm och levande fransk dam hem mig till sig for att duscha och tvatta byk. Sedan bjod hon mig att tillbringa dagen med henne och hennes van vid poolen. En skon dag. Fore jag for dona hon en omelett at mig. Dethar minnet varmer mig annu. Nu i en vecka har jag plockat blabar pa en blabars ranch for att fa ihop lite extra pengar infor min ankosmt till europa. jag forsoker klara mig pa lite. Kokar ris och kycklingsoppa over elden, smorgasar, myslipatukkan, dricker vatten. Mitt lager ligger i en dunge cedertrad bakom en overgiven tagbana. Torra cederkvistar utgor forstklassig brannved. Het, oljig och klar laga. Pa tagbanan gor jag upp min kokeld och ater mina maltider da det int regnar. Om det regnar ater jag i mitt skydd, en pressu oppspand over ett myggnat over en pressu pa marken. Fungerande, men blasten tar pa ibland och natterna borjar bli kalla. Dragkeden pa min sovsack e sonder. Jag har en extra filt, men varje natt vaknar jag av kold. Forra natten horde jag kojoterna yla ett stycke ifran. Det finns aven vargar fast jag int sett nan. Jag var radd for mitt liv och lag med alla sinnna pa helspann och tittade ut i den becksvarta skogen med puukkon i handen. Massvis av knapp och rasslande fran mindre djur som gar about their business. Till slut gick radslan over och jag fick somn igen. Nu funderar jag pa att spendera 120 dollar pa en ny, bra sovsack. Den behovs helt klart, en investering for manga ar framat. Men det betyder att jag mast stanna tva extra dagar och natter for att plocka bar. Jag diggar plockandet for jag tjanar ok och kan ata alla blabar jag vill. Men det jobbiga obekvama skogslivet borjar jag bli fed up pa. Lite till. Nasta veckoslut ar mitt sista i Canada. Da ska jag njuta. Ta ett hostel rum i Toronto, besoka Roayl Ontario museum o Niagara falls. Efter en vecka i Danmark to see my girl ateranlander jag till Finland med bat morgonen den 27.8. Ser fram emot detta.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Vuodatusta

Vuoden viimeinen viikko meneillaan, tama siis Maya-Intiaanien kayttaman kalenterin mukaan. Kestamista, Kestamista, Kestamista. Jokunen valopilkku siella taalla. Kuten askettainen lounas. Kokkasin pitkaasta aikaaa, ja hain puutarhasta tuoreita aineksia. Liian monta paivaa tullut lounaaksi syotya voileipaa tonnikalalla, tai munalla. Ja sit kay jatkuvasti liian kuumilla kierroksilla. Aamiaiseksi muroja, illalliseksi pihvia. Kai sita kontrastiaa on hyvaa kayda ottamassa, mutta Luojasein, ole kiltti ja ohjaa minut paikkoihin ja seuraan jossa saa aina syoda hyvin ja oikein, ok?

Hyvan elaman perustaa, sita olen opiskellut nyt kohta viitisen vuotta kaytannon kautta. Silti viimeiset kaksi vuotta olen viettanyt ymparistoissa jonka meininki menee tata perustaa vastaan. Siina on sitten kaks vaihtoehtoa. Voi olla vastarannan kiiski tai mukautua. Olen tehnyt molempia. Se, etta kulkee vastavirtaan vie energiaa, ja usein myos eristaa muista. Jos taas menee virran mukana ja itseaan vastaan, niin heikkenee itse, eika voi hyvin.

Taman Farmin isanta on hyva mies. Aarettoman looginen, konkreettinen ja alyllinen. Rasittavaa on kuitenkin myos ettei tunteilla, intuitiolla, mysteerilla, taiteella ja haroilylla ole lainkaan tilaa hanen elamassa, silta vaikuttaa. Opin hanelta paljon. Itsella kun on taipumusta haroilla liikaa tunteella ja ihannoida mysteeria. Tasapaino, tapa ainoo. Se mika ei tapa, se vahvistaa.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Buckhorn, Ontario

Toinen idyllinen pikkukaupunki, puhdas jarvi, pari ravintolaa, muutama kauppa.

Nut on sadellut on off pari paivaa. Eilen jouduin keskelle kaatosadetta ulos suojasta virittamaan toinen pressu paikalleen ku rupesi vetta pukkaamaan inekseen. Muutama paiva tosiaan mennyt nyt niin, etta auringon mukaan heraa, menee ulos, peseytyy ja sit kavelee 15min marjapellolle. Matkalla nautittu tolkki sardiineja oljyssa ja myslipatukka. Sitten 5-6 h poimintaa ilman ressia, mukavaa jutustelua ja kuuntelua. Mansikoita popsii niin paljon kun haluaa. Valilla arsyttaa suunnattomasti small talk kulttuuri ja lassytys...Mutta kaikkeeen tottuu.

Muutama aiti tuo mulle ruokaa, niin kaupassakaan ei tarvi kayda kovin usein. Tilalta joka paiva mukaan kassillinen herneita ja muutama litra mansikkaa, niita massyttelee pitkin iltapaivaa. Toiden jalkeen kavely takaisin leiriin. Tyovaatteet veks ja mukavat, kuivat chillausvaatteet tilalle. Rauhassa nautittu paksu Jooseppi kohottaa ja laakitsee. Sitten olemista, metsan kattomista hyttysverkon lapi, hyttysille ahakutti kun laumoittain hengailevat verkolla eika paase sisaan. Muutama paasee sisalle asti, ja ne tapetaan ja syodaan. Kirjan lukemista, kusella kaymista, sitten nukkumaan ja aamulla taas mansikkapellolle.

Eilen ja tanaan oon kavelly tanne Buckhornin kirjastoon, joku 8km. Taalla on rauhallista, ja netinkaytto halpaa, 50c puol tuntia. Useimmissa kirjastoissa kuitenkin ilmaista. Joka paiva oppii uutta. Miten pysytella kuivana, miten kohottaa ja kiristaa pressuja, miten miettia asioita etukateen tapaturman varalle.Missa on puukko? Missa varanarut? Jos pressu irtoaa ja lahtee tuulessa, mihin kiinnitan sen seuraavaksi? Kuolleita puita ei leirini lahella ole, joten putoamisvaara on pieni, toivon ainakin niin. Metsassa on yksin, ja jos jotain sattuu niin pitaa itse hoitaa.

Alueella jossa hengaan on kevaan aikana ammuttu n. 20 hukkaa, eli niita on. Ja karhuja kanssa. En ole viela nallea nahnyt, mutta niita kuulee valilla murisemassa. Kun makaa metsassa hyttysverkon alla ei voi kun tarkkailla ja hyvaksya, on pieni ja heikko saiden edessa, seka suurten elainten. Valilla pelastyy, ja se teravoittaa mukavasti lasnaoloa. Jospa menis kohta muutamaks paivaks taas farmille...Tai kattoo nyt. Vapaus on kylla mukavaa

Kaikille <3

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Ja huomenna siirrytaan.

Abaut 7 viikkoa sitten siiryyin Jenkeista tanne. Janna etta nykyaan nayttaa useinkin menevan seitseman viikon sykleissa meitsin puuhastelut. Ennen naita 7 viikkoa olin 7 viikkoa Planet Aidilla. Menen tekemaan poimijan hommia mansikka ja vattutilalle jotta sais vahan massia kokoon jotta voi taas reissata, hyvin mahdollisesti Suomeen, mutta koskaan sita ei tieda...

Tuntuu periaatteessa hyvalta lahtea. Parhaani olen tehnyt, ja se jaakoon tahan. Vaikka Romeyn ja Christine on periaatteessa mukaavia ja hyvia tyyppeja, niin ei ne o mun heimolaisia, ja rankkaa se on pidemman paaalle kun on hiukan ristiriidassa ympariston kanssa, vaikka missa tahansa kuitenkin tietty parjaa...Suuri kiitollisuus on kuitenkin siita, etta heidan luona oli turvallinen jalansija, ja koti melkein kahden kuukauden ajan. Bless.

Vaihtuu asumiset myos mukaasta huvilateltasta ison ladon sisalla huomattavasti maanlaheisempaan. Hyttysverkko ja makuupussukka mulla on jo, ja huomenna Canadian Tire:hun (Kanadan Biltema) ostamaan pari pressua, ja eiku sitten vaan leiri pystyyn sinne marjafarmin lahelle metikkoon, Ihanaa saada oma tila ja syoda omaa ruokaa omassa rauhassa eika aina ruokapoydassa yhdessa muiden kanssa. Joogaaaminen voi olla hankalampaa, mutta katotaan nyt.

Vahan tapinaa on, ja kivaa saada muutosta.

Of Luminous things
I have so little experience
That I often conisder myself small
]yet when I think of You and your Luminous ways
my being swells with hope and prayer that you maay permit the flames to Grow

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Viikko meni In to The Wild meiningeissa. Liftailua ja hengailua metsassa, kalastelua, uimista joessa, kokkailua tulella. Leirityyppina hyttysverkko jonka ylle kiristetty pressu. Toimii. Tanaan kavelin aamulla 10km sateessa, tympi ja oli kylmaa. Paasin sitten Dineriin joka oli taynna, vanhempi mies kutsui poytaansa, juteltiin ja vaihdettiin elamankokemuksia, lopuksi han maksoi aamiaiseni. Elama hymyili jalleen, lahdin ulos liftaamaan ja sain kyydin Peterboroughun ja nettikahvilaan.

Olo vahan rahjainen verrattuna kaupunkilaisiin, tulee helposti koditon ja pummi olo, ja sita tietysti sitten heijastaa olemukseensa. Uutta sekin. Haasteita pukkaa ja pukkaa. Ei ole ihmiskokemus helpommasta paasta. Mutta uusi on hetki tamakin, kohta jo varmasti valoisampaa. Vaikka vapautta ja In to the wild meininkia on mukava romantisoida ja hehkuttaa, ja kokeakin, mutta kylla se pesa onkin sitten kuitenkin mukava paikka, ja jos viela on rakkaita ihmisia ymparilla jotka arvostaa ja hyvaksyy, niin aina parempi. Suomiystaville Big Up, ajattelen teita, olkaa kiitollisia!

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kaikki menee kausittain

Kolme viikkoa olen ollut farmilla. Eka viikko meni rennosti, opetellen paikkoja, traktorin eri tyokalujen ja lehmihommien opetellessa. Toisella viikolla tuli Susie, ja vaikka alusta riideltiin monta kertaa paivassa, niin han tuntui heimolaiselta. Tyot sujui inspiraatiossa, vapaasti ja Flowssa. Kolmannella viikolla tuli Sapho, ja hanen mukanaan tehokkuusajattelu ja stressi. En haalua kenenkaan muun stressia mun elamaan, se on yks asia mika on taysin varma tassa vaiheessa. Susie lahti omaa tietaan jatkamaan, meitsi jai.

Haasteellista aikaa. Elama on mulle elamaa. en halua enka tarvitse kellon maarittamaa vapaa eika tyoaikaa. Teen toita paivittain minka voin, omassa tahdissa ja nautin. Kun vasyttaa lepaan, jos vituttaa rankasti teen mahdollisuuksien mukaan jotain muuta. Nain sen kuuluu olla. Jokaisessa hetkessa eri voima, eri mahdollisuus. En aio latistaa sita enaa ikina kello aikaa ja kahvipaissa tehtyjen suunnitelmien orjallisella seuraamisella. Olen tassa huomannut, etta hosumalla ja "pitaa saada tama nyt akkia valmiiksi" mentaliteetissa huiskien ei saa kjuitenkaan sen enempaa aikaiseksi kun etta jos tekee rauhassa ja omassa tahdissa. Ja siina se juttu onkin: Omassa tahdissa ja tilassa pysyminen silloin kun alkaa poimia stressivibaa ymparoivilta.

Rukoilkaa mun Kanssa.

BUM

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Karma
Tapaamisia
vapautiminen
Laksyjen oppimninen
Jokapaivaiset haasteet


Of Luminous Things

Of luminous things
I have so little experience
that I often think myself small.
Yet when I think of you
and your luminous ways
my being swells with hope and prayers
that you will permit the flames to grow.

In mercy, we are torn apart
into separate worlds
to find ourselves over and over
a thousand times aching for the other half.
To dream of nothing but the One between us.

Of luminous things I have squandered none
nor have I held them to my heart and asked them
to dissolve into me.
Yet when I think of you, I desire only this.
And if you disrobed your Self and watched it
watch you, you would see me as clearly as I am.
Not small and unworthy.
Unafraid of fear.
Not uncertain like empty space.
But luminous
like white light before the prism.

In my thoughts I hold your heart
sculpting away the needless
for the essence.
And when I find it
I will hold it to my heart and ask it
to dissolve into me.
I will know of luminous things
that hurtle through time
bringing us the uncharted, unfathomable
desire we have never spoken.
Words are not curious enough to say their names.
Only love can weep their identity,
and I am so perfectly defenseless
to its music.