lauantai 30. tammikuuta 2010

Tulin tanaan Tanskaan. Yllatyin kun taalla on niin talvista, -6 ja luntakin.
Olo on vahan revitty, sydan Bissaussa. Lindersvold tuntuu tutulta, ja silti uudelta, luonnollisesti. Uusia naamoja on paljon, joitain vanhojakin. Onneks paasee tanaan nukkumaan sankyyn, viime yo meni lentokentalla ja koneessa ja patkaunella vedettiin. Huomenna aamulla kunnollinen asanaharjoitus.

Elamaa se vaan, on hyvaksyttava kaikki muutokset kun ne tulee, ja elaa vaan eteenpain. Sydan on revitty. Nyt toistelen jo itteani :)
Palan tassa lahiaikoina, jospa tekstia lahtisi lutviutumaan,

tiistai 19. tammikuuta 2010

Think outside the box, but how?

Step 1. Realize that you are thinking inside the box, just following and accepting old thought patterns. I.e what to do in your life, how to adapt to society, what to work with and so forth.

Step 2. Believe that something outside the box exists. Dont try to figure out what, simply believe that something else exists, and that it is more simple and beautiful than you could ever imagine.

Step 3. Whenever you have doubts, remember step 2.

Step 4. By following the former steps, every moment and every day you will create your experience of life, and thus the circumstances in your life in a new way more creative and more colourful. Maybe slowly at first, but it will happen, you better beleieve it!

Ensi viikolla lahden Tanskaan, ja ookoo, ma oon valmis. Taalla tuntuu naina paivina tosi hyvalta, sosiaalinen elama on rikasta, aitoa ja taynna rakkautta. Olen tyytyvainen siihen tyohon mita olen talla tehnyt. Tulen kaipaamaan, ja nyt jo tunnen sydamessa kaunista kaihoa, mutta jee, sehan kuuluu asiaan! Ja ootan innolla etta nakee koulussa tiimikavereita ja muita tuttuja, ja sitten onkin luvassa kolmen paivan konsertti tapahtuma. Klassista musaa, safkaa, ja mielenkiintoisia ihmisia kaikkialta maailmaa. Ja sitten tyota jarjeston parissa viela pari kk, ehka Suomessa, ehka Tanskassa, ehka Saksassa, se paatettakoon sitten kun ollaan Tanskassa.

Eilen kavin viisaan ukon luona hakemassa vahan suuntaa kun olo on ollut tassa epavarma, ja valilla on tullut mietittya jaamista, valilla lahtemista, ja on ollut vaikea. Session jalkeen olo taysin selva, ma lahden, ja se on hyva juttu.

Perhettahan tanne jaa, mutta ei hassakkaa, ne on mun sydamesa aina, ja ma heidan.

Gracias Deus.
Lukijoille tahan hetkeen iloa, rakkautta ja kirkkautta.
Teille on kiva kirjoittaa

<3

maanantai 4. tammikuuta 2010

Nyt kun mä olen täällä, niin ei olekaan mitään kirjoitettavaa....Vai onko.
Kävelin aamupäivällä Bissaun läpi ja nautin kauneudesta, naiskauneudesta. Kerta toisensa jälkeen energia syöksyi olemuksessa, ja mielessä vaan yksi sana, Joo!

Neljä viikkoa jäljellä, ja tunnelmat aika sekalaiset. Toisaalta siistiä lähteä tanskaan ja nähdä taas tutut, mutta paljon täällä on sellaista mitä tulen kaipaamaan. Naisia, tyttöjä ja lapsia. Kavereita. appelsiinit, Aah! ne on just nyt parhaimmillaan, mä söin aamulla 6, myöhemmin vielä 3 lisää. Niistä kuoritaan vaan ulkokuori pois niin että jäljelle jää valkoinen, kumimainen sisäkuori. sitten appelsiinilta leikataan pää pois, ja imetään vaan sisus ulos, hemmetin maukasta ja piristävää.

Joo, ei olekaan muuta just nyt.

<3

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Jeesuksen Syntymäjuhla


Pari, kolme kuukautta sitten näin eräässä kirjakaupassa täällä kuvan Jeesuksesta joka pysäytti mut. Sen jälkeen kuva jäi kummittelemaan mieleeni, kunnes sitten kaksi viikkoa sitten ostin sen, ja ripustin seinälle. Kun katson kuvaa tuntuu hyvältä, ja voin paremmin erottaa mieleni sisällön ja eri kerrokset, näen varjojeni läpi. Sitten tajusin että hei, jouluhan on tulossa, ja jouluhan on Jeesuksen syntymäjuhla. Ja se on nyt saanut mulle uuden merkityksen. Täällä ei ole mainontaa, ei koristeita, ei lunta, ei joulupukkeja. Silti joulun tuntee. On halua antaa, jakaa ja olla yhdessä. Ja jaettavaahan on, jumalan kiitos.

Jaetaan kaikki.Kaikki.Kaikki.

Tajuatteko?

<3

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Melkein pari viikkoa olin saaristossa.

9 paivaa orango-saarella joka on kansallispuisto. Luonto on siella niin voimakas etten ole milloinkaan kokenut vastaavaa. Kirjaimellisesti mykistyin aina kun kuljin puskassa, sen jalkeen vaan istuin ja koin autuutta, ei tarvinnut mitaan. Sit yleensa potkottelemaan. En tieda oliko sairauden jalkimaininkia vai mita, mutta kehoa vasytti siella malko kamalasti, yhdet tai kahdet paikkarit joka paiva. Runsaasti ruokaa. Uutta, vastakorjattua riisia joka paiva, ja se on maukasta. Ja ne banaanit, ja se kala, Ahh! Asuin pikkukylassa nimelta Ancaboca, ja rakastin siella, ja sydamessani on kaipuu nyt kun olen taas Bissaussa. Bijagos kansalla on matriarkaalinen yhteiskunta, ja sen tuntee ja huomaa. Luonnollinen tasa-arvo jossa naisilla on luonnollinen voimansa esilla, eika miehet pelkaa sita tai yrita alistaa. Ja kylassa harmonia. Ja tyojako tasaisempi, miehetkin kokkaa ja pesee vaatteita, mandinka kylassa ei tulisi kuuloonkaan. Monet naiset kutsui mua pojakseen...Ja tuntuikin silta etta olin koko ajan aidin sylissa. Puskassa, kun lepasin, kun kavelin rantaan, kun soin....

Saaressa on vaan yksi hotelli joka maksaa 100 euroa yo, joten venematkalla saareen tutustuin vahan paikallisiin ja kyselin mahdollisuutta asua kylassa. Sanoin haluavani oman huoneen ja normaalia ruokaa kolme kertaa paivassa. Tarjouduin maksamaan joka paiva 5000cfa, eli vahan alle 10 egee. Loppupeleissa maksoin hiukan yli 7000 kun huomasin etta rahan tarve on suuri. Kaikki hupeni vaatteisiin, peruselintarvikkeisiin, kynttiloihin, kenkiin jne. Lopussa jai sen verran yli etta ystavani tuli kanssani mukaan Bissauhun ostamaan viela vaatteita. Nico on parikymppinen jaba ja naytti mulle kaikki mestat. Mentiin puskaan riisi ja maapahkinapelloille kattomaan ja chillaamaan, ja auttamaan korjaushommissa. Riisit lekataan puukolla ja sidotaan nipuiksi jonka jalkeen jyvat erotetaan varsista, jyvat hakataan suuressa morttelissa jotta kuori irtoaa, ja sit keitetaan, ja aiai etta se on nannaa! Tai sit hakataan ihan jauhoiksi, joukkoon hiukan sokrua ja paistetaan kakkuja hiililla, ja sekin nannaa...Ja tuoretta kalaa suoraan meresta hiillokselle ja suuhun. Silloin tunsi meren voiman suonissaan, ja jalkeenpin kun menin makoilemaan tunsin olevani kala. Nain vaan silmaluomien takana miten merenpohja ja kasveja vilsiti alleni, ja tunsin sileaa viileytta. Nico teki mun safkat tarjoili mulle, huyolehti siita etta mulla oli huoneessa illalla kynttila palamassa, ja huolehti musta kun veljesta. Ja annooin sen tapahtua ja nautin. Nukuin jaykan kaislamaton paalla ja se tuntu hemmetin hyvalta, alaselka diggas niin paljon etta tuli makoiltua paivittain ainakin pari tuntia, ja sit viela 9 tunnin younet paalle.

Kavin siella lapi vaiheen jossa kehoni tuntui vanhalta ja vasyneelta ja rapsituneelta. Ei ollut voimaa, en tuntenut maskuliinisuutta, lihakset katosi.Malaria, malarialaakitys ja sitten viela antibiootti kuuri vei aika paljon voimaa. Ja noyrryin ja hyvaksyin kaiken. Niin se tulee tassa elamsaa viela menemaan, ja sitten kuolee. Muttei se mitaan, ei siihen tarvitse takertua. Ruuasta, luonnosta ja kavelysta keho alkoi vahvistumaan, ja nyt on tiukaa asanaharj0ittelu taas aamuisin, ja olo on voimakas. Nytten kuitenkin kiitollinen ja noyra olo, ei ole mina voimakas, vaan jumalan voima virtaa armosta minussa, enka halua sita tuhlata tai kayttaa vaarin.

Tuntuu etta niin paljon jaa kertomatta...Kyla oli voimapaikalla. LAhella suuria vanhoja puita paljon, ja niiden keskuudessa todella pyha olo. Siella oloa voisi vahan verrata joogaretriittiin solhagassa. Rauha ja luonto ja meri ja puut. Mykistyminen, kaantyminen sisaanpain, ja sielta pois tuleminen vahan raikkaampana, vahan uudistuneena. Sydameni kaipaa vahasen, mutta kaikella on aikansa, ja paiva on ja kujeet on uudet. Asanaharjoitus on mielessa paallimmaisena.

Joo. Rauha ja Rakkaus. Joulun odotusta, taalla sita ei pysty ymmartamaan kun arska paistaa ja on lamminta.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Riisiä kolme kertaa päivässä. Keho tottuu ja diggaa, ei halua mitään muuta.
Tottelevaisia lapsia. Ite ei tarvitse juosta pikkuasiat, saa istua rauhassa.
Leikkisiä tyttöjä. Iloa elämässä, luonnollista nautintoa siitä että sukupuolet on erilaisia.

Kuumetta ja ripulointia, jalassa haavoja jotka eivät tahdo parantua.
Ystävän läksiminen eurooppaan johti samaani-känniin ja jätti sydämen vähän tyhjäksi.
Kaipuu puhtauteen ja Jumalaan voimakas. Haluan harjoitella jooga opettajan kanssa salilla. Kaikki aikanaan.

N.kolme viikkoa raksailua jäljellä, sen jälkeen sanon hyvästit hanttihommille ja puen opettajan kaavun ylleni.

<3

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Virta vie mut enkä tiedä minne se johtaa. Se on jees. Ensimmäinen kahvikuppi kuukauteen lilluu vatsassa, ja fiilis lähestyy euforiaa. Viimeiset pari viikkoa olen oleskellut pikkukylässä nimeltä Simbor. Siellä asuu Mandinkoja jotka ovat muslimeja, sekä Mandiakoja jotka ovat kristittyjä. Jengi osaa siellä relata, ne ei hermostu melkein mistään ,ja ne jakaa kaiken. Ne juoruilee myös ihan helvetisti, ja lopettaa työnteon melkolailla heti kun alkaa väsyttämään. Nämä yleistykset nyt syvällä, kahden viikon kokemuksella hankitulla rintaäänellä.

Rakennetaan kylän kouluun pari isoa latriinia, tiimissä mä ainoana valkonaamana, sekä kolme mustaa jäbää jonka kanssa ystävystyn koko ajan enemmän. Reissuhommissa. Ihmiset on ihmisiä,leikinlaskua, insideläppiä, yhteistä ruokailua, toisten rajojen opettamista ja kunnioittamista. Työ on raskasta ja likaista, kaikki tehdään lihasvoimalla ja alusta asti. Paljon kantamista, ja sementin sekoittamista lapiolla. Hiki virtaa ihan saakelisti ja keho voimistuu. Työt tehdään ilman kelloa, ja päivät kuluu nopeasti. Vapaa- aikana istutaan, välillä aamusta iltaan jos ollaan päätetty pitää lepopäivä. Naapurit tulee käymään ja käydään heidän luona. Juodaan makeeta kitkerää teetä shottilaseista. Tytöt tulee kiusottelemaan, talon naiset huolehtii, pesee pyykit ja tekee ruuat. Nekin istuu loppuaika, ja aina on hyväntuulisia. Välillä surullisia, kehon rappeutumista ja sairautta esiintyy osana elämää. Riisiä kolme kertaa päivässä, vähän fisuu ja vähän kasvista. Nukun sementtilattialla joogamaton päällä. Mukavuutta, aistinautintoja tai pakokeinoja hetkestä ei juuri ole, sydämeen piirttyy enemmän ja enemmän jälkiä luonnonäänistä, kuutamosta, huolenpidosta.

Äiti Afrikka...Mieleeni on tullut ajatus siitä, että Afrikka ei ole sen enemmän "kehittynyt" koska kaikilla on niin hemmetin hyvä olla, ettei tarvitse pyrkiä yhtään mihinkään, sen kun on vaan. Ja itekin tunnen sen, kun kylän naiset kutsuu mua istumaan heidän kanssaan, I feel alright when I sit whit them. Sinti bem ki sinta ku elas. Yhtä mimmiä olen hiukan käynyt tapailemassa koska hän on kaunis, vaikuttaa viisaalta, ja jessus että tulee hyvä olo jos hän vähänkin huolehtii. Viime aikoina on kuitenkin ollut kortilla yhdessäolon hetket, sillä Tenen eno tulee aina väliin, ja loppupeleissä chillaan sitten hänen kanssaan pari tuntia, ja Tene puuhailee muuta, huolehtiii lapsista, hakee vuoht laituimelta, kokkailee jne. Lähes kaikki haluaa pois GB.stä ja Eurooppaan, ja ymmärrän sen. Tulen surulliseksi, ja jos mulla ois kasoittain massia veisin heiddät kaikki euroopan kiertueelle ja maksaisin kaikille kaikki. Olen vapaa, ja sallin sydämelleni kaikki tunteet. Se on ihanaa. Muistan Sarkan, meidän ainutlaatuista yhteyttä ja onnen tunteet kun vaan olen hänen kanssaan. Puolen vuoden päästä, jos Jumala suo, ollaan jälleen yhdessä.Nyt olen täällä, Äiti Afrikan syleilyssä, ja antaudun sille virralle joka hänen kohdusta valtoimemenaan tulvii. Olkaa toisillenne sisarukset tänään.

Lokah Samastah Sukhino Bhavantu.