keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Se on huomenta vaan sitten. Mulla alkaa uusi pesti tanaan, meen apuopettajaksi paivakouluun, enkun tunteja ja tukiolemista ja jeesaamista tehtavissa. Mielenkiintoiselta tuntuu, ja ihan kivalta, ja arvaan etta haasteita on luvassa nurkan takana kun naa teinit on ihanuudessa, energiassa ja itsenaisyydessa aika omaa luokkansa. Taytyy muistaa hengitella syvaan ja juoda tarpeeksi vetta etta pysyy oma tuli kurissa. Muuten ei oikein kiinnosta hirveesti vastuu-alueet, emma haluu mitaan muuta ku Joogata, juosta ja nauttia hyvasta seurasta ja antautua Jumalalle. Hohhoijaa. Karmansa kanssa pitaa elaa, ja nykykarmaan kuuluu sit naa velvollisuudet, ne pitaa hoitaa pois niin hyvin kun mahdollista sitten. Mut ku ei nappais.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Back at Lindersvold.
Hohhoijaa.
Ulkona sataa vetta ja kaikki on typeraa.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Ma oon kesaleirilla, jee!
Luvassa teatteria ja ryhmamajoitusta.
Uusia kiinnostavia naamoja.
Hyvantuntuista maastoa metsineen lenkkeilyyn.
Tanaan tuulee kovaa mutta on lammin ja parjaa hyvin hihattomassa.
Juuri ennen kun herasin tanaan ylistin unessa luojaa ja oli tosi hyva olo kun heras, onnellinen, letkea ja lempea, ja huumorintahu rupesi heti ronsyilemaan oikein vallattomasti kun alko kommunikoimaan muiden kanssa.

Viikonloppu meni rauhallisesti saarella hoitokodissa yhen Jampan kanssa, soittelin kitaraa, maalasin vesivareilla, soin, meditoin, nukuin, fillaroin, lenkkeilin, joogasin ja kavin uimassa. Aurinnko paistoi ja valilla oli kuolettavan tylsaakin. Mut silleen hyva, et sai rauhassa siirtya takaisin Tanskaan ja LIndersvoldiin, tuntui hiukan raskaalta meinaan palata Suomesta.

torstai 28. toukokuuta 2009

Se on viimeinen ilta Suomessa sitten. 10 päiivää meni todella nopsaan, ja tuntuu jälkeenpäin ikuisuudelta. Oon liftannu, reissannu, hengannu ja juossut, joogannut hiukan vähemmän kun puolen vuoden aikana ollut tapana, mutta joogannu silti, muistanut luojaa ja ollut kiitollinen kaikista siunauksista, ihanasta kotiväestä, ystävistä, ihmisistä ja ruuasta. Pitkästä aikaa elämääni tuli myös rakastelua ja seksiä, ja ihanaa kokea myös niitä puolia itsestään ja vapautuksen estoista ja esteistä ja rakastaa vaan, ihan sama kauanko on tuntenut tai milloin tapaa seuraavan kerran tai mitä yhteistä on tai muuta, hetki on hetki ja hetkeä voi täyttää rakkaudella, miksei? Saunottu on myös paljon, ja tänään vielä luvasssa vikat pyhät puhdistukset ennen siirtymistä takaisin tanskan maalle. Olo on kyllä miellyttävän haikea ja hiukan orpokin, mutta oma itse tuntuu selkeältä. Ego on, ja hyvä niin, mutta myös tietoisuus ja henki. KiitosKiitosKiitos.

torstai 14. toukokuuta 2009

Meininiki taas hyva ja seesteinen, tunnen taas halua auttaa ja parantaa. Kiitos tasta.

Rakastan ja nautin
Kesasta ja tuoksuista
Ruoasta ja musiikista
Jumalattaren olemuksesta

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Keskiviikko

Elama on sirkusta. Oli mielenkiintoinen aamu suojakodissa. Taa yks Jamppa oli tosi negatiivinen ja vittuili heti aamusta. Joogasin ylakerrassa ja han hakkasi kattoa alapuolelta, huusi ja kiroili. Ja sit menin aamiaispoytaan ja naa jampat vittuili mulle jatkuvasti. Olin kyllastynyt enka viitsínyt pysytella rauhallisena tai aikuisena, vittuilin takaisin minka jaksoin enka antanut yhtaan periksi, lapsellista mutta tuntui rehelliselta. Se oli leikkia myos, ei mitaan verista totta, silmissa oli hymya mutta kipinat lenteli. Valilla rauhoituttiin, mutta testailu ja tokkimista vaan jatkui. Sanoin etta kannattais lopettaa hyvan saan aikana, alkaa hermot kiristymaan. Jabat katto toisiaan vahan hammentyen, mut jatkoi silti. Silloin paastin itteni irti. Rupesin hyppimaan ympari keittiota, riehuin oikein huolella, huusin ja mekastin kun apina, taputin kasia yhteen ja paastin kaiken vaan valloilleen, ajoin jaban omaan huoneeseen ja istahdin alas tuolille chillaamaan, rentona hyvan purkauksen jalkeen. Muut skidit katto mua hiukan kummaksuen, sano etta oon hullu ja etta kayttaydyn kun apina, myonnyin siihen ja sanoin etta mahan varoitin. Rauha palasi maan paalle, ja autossa matkalla kouluun jamppojen silmissa oli kunnioitusta, istuttiin rauhassa ja kuunneltiin musaa, juteltiin normaalisti. Onko mun kayttaytyminen normaalia? Luultavasti ei ja hyva niin. Ammatilaismaista? Ei varmaankaan, mutta en olekakaan mikaan ammattilainen. Aikuista? Ei todellakaan, olen monin tavoin vasta aikuistumassa. Soveliasta? Kylla, siihen hetkeen ja omaa sisintani kunnioittaen, taydellisen soveliasta. Nyt on hetki uus ja elaman sirkus pyorii eteenpain kohti uusia esityksia, katsotan mita tulemaan pitaa.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Tanaan on hyva paiva.
Lasnaolo, voima, rakkaus ja huumori jarkkymatonta.
Automatkalla kouluun aamulla ekstaasin tunteita Amy McDonaldin musasta.
Tunnin paikkarit ennen hyvaa lounasta.
Kohta luvassa vahan manuaalista tyota pihalla ja myohemmin kylpyhuoneessa jota restauroin vahasen uusin kaakelein, hanoin ja suihkuin. Illalla taas sitten nuorisokotiin..Eilen illalla kun menin sinne oli tuuli uusia. Uusi tunnelma sai vallan, ja taman tunteen ajatus oli: Mita helvettia silla valia mita noi pellet sanoo tai tekee. Ei mun tarvii olla mitaan muuta kun ma olen.