maanantai 4. toukokuuta 2009

Maanantai

Viikonloppu oli ihana. Rentoa oleskelua ulkona meren rannalla. Riittavasti, yksinkertaista, tulella haudutettua maukasta ja siunattua safkaa. Henki oli vapaa ja nauru raikasi, meri rauhoitti ja hyvaksyi, metsa tarjosi laittoman(ihmisten laki, ei kaikkeuden) suojan teltalle.
Sharkaa ihailen paljon. Harmonia ja luonnollisuus nakyy hanen liikkeissa ja puheissa, han on kaunis kaikin tavoin, henki elaa hanen kauttaan vahvasti.Tunnen etta haluaisin jotain hanelta mita en voi saada, ja se kalvaa vahasen mun miehuutta ja sydanta. Viime yona nukuin 11tuntia, herasin viiden aikaan levanneena tekemaan asanaharjoitusta. Tein puuron ja nautin aamiaisen yhdessa muiden kanssa. Tunsin vapautta ja olemisen iloa, ystavyytta ja hyvyytta. Tiskasin ja siivosin aamiaisen jalkeen ja sit tuli naa kolme jamppaa jonka kanssa oon suojakodissa viettany aikaa, ja kokemus muuttui silmanrapayksessa, polariteettien ikuinen leikki. Jos pojat on yksin, ne on mukavia ja niihin saa yhteyden. Jos ne on yhdessa asian laita on toinen. Silloin ne on pahiksia, ja haluaa nayttaa sen kaikille. Ne on keksiny mun heikon kohdan jonka kasiksi paasee nimittelyn kautta. Silla tavalla mua kiusattiin ala-asteella ja mun elama oli valilla helvettia. Nyt naa nuoret jampat tekee sen mulle taas, nimi on eri, mutta fiilis on sama. Hetkessa mun fiilis muuttui hyvasta, vapaasta ja toimeliaalta araksi, loukatuksi ja saamattomaksi. On se vaan jannaa. En tajua sita, ja kai sita on turha kelata ja pyrkia tajuamaan mentaalitasolla. Tunnetasolla se jokin trauma on joka nimittely laukaisee, joten tunnetasolla se pitaa kasitella. Onneksi on kohtapuolin Annen joogakurssi koto-Suomessa, siihen asti antaudun parhani mukaan sille mika on, ja pyrin elamaan hetkessa parhaalla mahdollisella tavalla. Matka suomeen kahden viikon paasta tuntuu hyvalta, 10 paivaa tutuissa paikoissa rakkaiden ihmisten seurassa, hyvan ystavan haajuhlat ja savustettua tofua, sinappia ja hapankaalia ruisleivalla niin paljon etta napa rouskuu. Aamen ja nakemiin!

perjantai 1. toukokuuta 2009

Teini

Vatsa on taas hyva, ja energiataso normaali. Uhma on ja pysyy. Tunnen itseni teiniksi, kapinamieli on. Kaikki tuntuu typeralta taalla, oon kyllastyny kaikkeen. Miks ma tulin tanne? Tai miks ma luulin etta tulin tanne? Vapaaehtoistyo Afrikassa. Afrikkaan menisin mielellani. Nyt vaan ei ole motivaatiota eika ambitiota tekemiseen ja parantamiseen niin kun muistan olleen, viela jonkin aikaa sitten. Ainoa ambitio talla hetkella on oma tie. Houkuttaa suunnattomasti laittaa reppu selkaan ja lahtea etelaan, soittaa kitaraa kaduilla ja teroittaa veitsia kesaisessa Euroopassa..Damn! Onneks on nyt vapaa viikonloppu, mennaan Shari siskon kanssa vahan luontoilemaan ja nukkumaan taivasalle, rukoilen etta tulis nyt vahan selkoa tahan meininkiin.

Tasan seitseman vuotta sitten mulla oli tallanen samanlainen kapinafiilis, ja silloin uhma kohdistui enimmakseen Janneburger Oy.hun, eli Porvoon McDonaldsiin jossa olin ollut toissa viimeiset 7 vuotta. Kevat 2002 oli mulle voimakasta heraamisen ja muutoksen aikaa. Olin talvella aloittanut matkailun opinnot Porvoossa, tapasin paljon uusia, mielenkiintoisia ihmisia, ja rupesin tajuamaan, etta valmiit rakenteet johon minut oli yhteiskunta kasvattanut, ei ollut mikaan absoluutti totuus, tai kovin hyva juttu edes monella tapaa, ja etta rakenteiden ja nakyvan maailman takana on paljon rikkaampi ja todempi todellisuus olemassa. Opettelin devilstickien pyoritysta, tutustuin Bob Marleyn musaan, hengasin puistoissa tuntikausia ihmisten kanssa jonka kanssa koin samankaltaisuutta, oli hyva olla, maailma oli taynna hyvyytta ja mahdollisuuksia. Tutustuin ja rakastuin Hermann Hessen kirjoihin, luin Naomi Kleinin No Logon, annoin tukkani kasvaa ja otin lavistyksen kulmien valiin, elin murrosikaa reiluna parikymppisena.

Nyt oon viettany taalla aikaa naiden teinien kanssa, ja ne niiden hullu ja vapaa meininki saa mut hyvalle tuulelle, vaikka ne helvetin rasittavia osaakin olla. Vastustelenko aikuisuutta? Ja mita se edes tarkoittaa? Ja onko se kaikille tarkoitettu? Onko tama kuolemanpelkoa? Eilen yolla makasin hereilla kun etuhammasta vihloo. Huomasin, etta pariin hampaaseen on ruvennu syntymaan tummaa sisalla, eli ulkopinta on hampaiden valissa syopynyt rikki, ja sisukseen on paasssyt bakteereita. Siihen ei taida enaa harjaaminen ja lankailu auttaakaan, ehka hidastaa, mutta prosessi on kaynnissa. Ja mita sille voi tehda? Pitaako koko hammasta porata rikki ja tayttaa, vai mita vittua? Ja paljonko se oikein maksaa? Nyt tietysti kaduttaa etta join niin perkeleesti limua ja kaljaa ja soin munkkeja ja karkkeja ja lapsena harjasin hampaat huonosti. Mutta minkas teen? Tein niin hyvin kuin pystyin..Ja nyt kuulen isani vahingoniloisena sanomassa etta mahan sanoin sulle etta hoida hampaat. Jostain syysta mun Isan neuvot ei tahtonut oikein upota minuun. No kuitenkin, taa hammasjuttu nyt sai jalleen oivalluksen esille, etta elama kulkee vaajaamatta eteenpain, ja etta taa persoona ja keho kuolee jonain paivana. Siksiko ma nyt halajan vastuuttomuutta ja vapautta, punk henkea ja haistakaa vittu mentaliteettia? Jah knows....Hyvaa viikonloppua kaikille!

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Viime yona oli kuumetta ja vasemman silman takana voimakas, jomottava sarky joka pakotti olemaan makuulla silmat kiinni liikkumatta. Tanaan ollut rauhallinen olo, aika voimaton, mutta armollisen rauhallinen. Makasin sangyssa, soin itse kasvatettuja ituja ja chiasiemenia, nukuin ja luin lehtia. Sumussa pitaa valilla pysahtya kuuntelemaan jotta taas tietaisi mihin suuntaan liikkua. Onneksi tiimikaverit ja ihmiset yleensa taalla on ymmartavaisia, huolehtivaisia ja antavat tilaa olla. Yks asia on mulle nyt selva: On alettaava elamaan taalla enemman omilla ehdoilla, ja jos se on yhteisolle liikaa, on mun mentava taalta pois. Katsotaan miten kay. Olo on luottavainen ja selkea, tuntuu etta tietaa ja ymmartaa jotain uutta itsestaan ja maailmankuvastaan taman kriisin myota. Rakkautta kaikille ja kiitos etta voin taalla laittaa ajtukseni ilmoille.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Jonkinlainen Burnout paalla. Ei huvita, ei kiinnosta, masentaa, vasyttaa, ruuansulatus ei toimi. On arka ja ujo olo, vaikeeta olla yhteydessa muihin. Hermot menee helposti ja tuiskaisee, ja sit havettaa. Kai taa on vaan hyvaksyttava nyt, ja kunnioittaa itseaan. Tuli ryskittya liikaa, otettua liikaa vastuuta, ja olihan se aikamoinen egotrippi olla niissa voimanparinoissa jossa mikaan ei hetkauttanut ja jossa pystyi mihin vaan, kunnes ei enaa pystynyt. Luottamus on ja pysyy, kaikki askeleet tiella on valttamattomia jotta tulisi perille, kaikesta oppii jotain, vaikeista kokemuksista eniten. Ajatelkaa mua tanaan rakkaudella, makin teita.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Armottomampaa vuoristorataa kuin varmaan ikina.
Jarisyttavia kokemuksia, negatiivista sulkeutuneisuutta, ekstaattista onnea, rakkaudentunteita jotka saavat kyyneleet silmiin, vittuuntuneisuutta, pelkoa, ahdistusta ja huolta. Kaikki kolmen paivan sisalla. Bring it on, please.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Ai niin...

Unohdin tossa tekstissa mainita toinenkin ilonaihe. Sain uudet juoksukengat, ja ne on hyvat. Nahkaiset, kestavat, tukevat ja hyvin joustavat. Tuntu juokseminen aivan uudelta ne jalassa, ja nyt haluaiskin koko ajan menna lenkille :)

st. Torøje

Uutta ollut elamassani muutamia paivia. Olen saanut uuden, hyvalta tuntuvan tehtavan. Muutamia iltoja, oita ja aamuja oon viettanyt St. Torøjen maalaiskylassa, nuorten suojakodissa. Siella asuu seitseman nuorta ihmista joilla ollut haastavat olosuhteet elamassaan, monilla on kova kuori, ja helposti ne luisuu negatiivisyyteen. Todella hyvin kuitenkin ottavat positiivista vibaa vastaan, ja olen jokaiseen heista nyt saanut hyvan kontaktin ja orastavaa ystavyytta. Mielenkiintoista on se, etta he tarvitsevat ystavaa, lampoa ja hyvaksyntaa, mutta myos rajoja ja valilla tiukkuuttakin. Ja siinapa se janna haaste, pysya totuudessa ja selkeasti ja tarpeeksi voimakkaasti puuttua asioihin kun tarvitaan, nayttaa mika on oikein ja mika vaarin. Jonkin verran mua on testattu siella, ja se on omalla tavallaan hauskaa. Sitten mietityttaa hiukan se, etta muutama vakkarityontekijoista ei selkeestikaan voi kovin hyvin itse, perustanskalaisia josta nakee etta voita, savukkeita, olutta ja sianlihaa on tullut nautittua tasaisesti lapi vuosikymmenten. Ja naissa tyypeissa on paljn hyvaa, niissa on tietty selkeys ja loiste silmissa. Mutta myos jonkinlaista kovuutta ja levottomuutta, seuraus siita ettei voi kovin hyvin, ookoo ja ihan jees, muttei loppupeleissa kuitenkaan kovin hyvin. Ja se tapa miten nama ihmiset hoitaa konfliktit lasten kesken, se on tehokasta, mutta myos latistavaa, eika se tunnu ihan oikealta. No, tasta en voi paljon sanoa kun kokemusta ei ole, enka itse viela osaa paremmin, mutta uskon etta tulen loytamaan oman tieni, ja uskon myos etta se tulee olemaan parempi kaikille. Tapahtukoon tahtosi.