Tasapaino ja kultainen keskitie, siinapa teema. Haluan tehda hyvaa, olla hyodyksi muille ja maailmalle, mutten niin paljon etta itse joudun karsimaaan. Haluan olla tehokas ja saada aikaaan, mutta haluan myos nauttia elamasta ja haahuilla valilla. Liika mita tahansa on liikaa. Mulla se nakojaan tahtoo menna vahan kausittain, etta valilla tekee kaikkea ihan overipaljon, ja se ei ole hyva ja vasyy ja vittuuntuu, ja valilla taas chillaa aivan liikaa eika sekaan tee hyvaa kun ei saa tyydytysta mistaan. Ja sit se, etta onko kaikki mita tassa maailmassa tehdaan loppupeleissa vaan kiven hakkaamista? Haaskataanko aikamme kun yritetaan saataa ja muuttaa ja mukamas parantaa? Mita me oikeastaan tiedetaan suuresta kuvasta? Olisko parempi vaan antaa olla, elaa hetkessa ja rauhassa...Tottakai, onhan se mahdollista tehda oli sitten olosuhteet mitka tahansa, mutta....Onko olosuhteet aina oikeat ja otimaaliset oman elaman ja kehityksen kannalta, vai sijoittaako itseaan vaariin olosuhteisiin koska ei ymmarra tehda parempia paatoksia? Mita ma oikein teen? Haluaisin maata kevaisessa metsassa ja nukkua paikkarit, kalastaa muutamia kaloja kotimokkiin vaimolle paistettavaksi. Oon syonyt aivan liikaa makeeta tassa viime paivina, ja nyt reagoi keho poistamalla kuonaa limakalvojen kautta. Ulkona tuulee perkeleesti eika huvita tehda toita.
Almighty Big
Light my fire again
To burn and to purify for good
to live in harmony where Angels howl
that is what I long to do, here and now on mother earth so hugely good
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Naina paivina on paljon tekemista, vastuuta ja diggaan siita. Tajusin etta se on mun nyt tehtava tassa tiimissa, olla vastuussa ja kayttaa taitojani, lahjojani muiden hyvaksi, koska yksinkertaisesti olen tassa tiimissa paras siihen, tassa tilanteessa. Onneksi saan apua muilta, ja siina haluan kehittya viela lisaa, miten kommunikoida muiden kanssa jotta saisi heidat tyoskentelemaan saman maaranpaan eteen. Helposti mun lahestymistapa saa ihmiset varuilleen, ja lukkoon, olen totinen ja ikava kylla taidan vaikuttaa kaskevalta kun olen jostain saleteissa, tiedan etta se pitaa tehda ja miten. Koko ajan opitaan lisaa. Arska paistaa ja ilma on lammin, en ole syonyt juuri tanaan paljoakaan ja se tuntuu hyvalta.
Vesi viilentaa
Tuli Kuumentaa
Ilma vierittaa
Maa maadoittaa
Vesi viilentaa
Tuli Kuumentaa
Ilma vierittaa
Maa maadoittaa
maanantai 30. maaliskuuta 2009
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Saannollinen asanaharjoitus antaa edellytykset joogan syntymiselle. Joogaharjoitus auttaa haukkaamaan isomman palan omasta elamasta, vai onkohan se niin, etta se pakottaa haukkaamaan....Kokemus on naina paivina hyvin mielenkiintoista.Uusia ihmisia tullut muutamia, ja todellisuus tuntuu vahan tripilta...silleen, etta aavistaa koko ajan suurempaa kuviota kaiken takana, muttei kuitenkaan sita oikein tajua. Hetki tuntuu seikkailulta. Muistan samantyyppista meininkia viime vuoden kevaalta kun tulin Intiasta ja tapahtui silloinkin kaikkea jannaa. Nyt on jo ilta, ja pitka paiva takana, joten hiukan kai tassa nyt jaarittelen kummia, mutta olkoon niin. Kaikkea hyvaa kaikille.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Se on tiistai aamu sitten ja taydenkuun paiva. Hyvat younet takana, mantroja ja kevytta aamiaista. Eilen pidin joogatunnin yhdelle ihmiselle ja se oli erilaista ja mielenkiintoista, tanaan vien porukkaa lenkille. Jarkkaily on yksinkertaista, mukavaa ja helppoa, mutta ihmisten liikkeelle saanti ei niinkaan...Mun pitaa oppia patistamaan hyvalla tavalla kun se on tarpeen, ja sen tulen oppimaan seuraavan vuoden aikana hyvin, mikali nain suodaan.
Viikonloppuna luvassa bussimatka Berliiniin, ja sita odotan innolla. Kiva paasta vaihtamaan hiukan maisemia ja tapaamaan ihanaa suomi ystavaa. Meilla on neljasosa valmistautumisjaksosta mennyt, ja nyt on arvioinnin aika, raportoidaan ja keskustellaan opettajien kanssa nykytilanteesta ja jatkosta jotta voidaan jatkaa mahdollisimman hyvin.
Hyvia kevatpaivia teille kaikille!
Viikonloppuna luvassa bussimatka Berliiniin, ja sita odotan innolla. Kiva paasta vaihtamaan hiukan maisemia ja tapaamaan ihanaa suomi ystavaa. Meilla on neljasosa valmistautumisjaksosta mennyt, ja nyt on arvioinnin aika, raportoidaan ja keskustellaan opettajien kanssa nykytilanteesta ja jatkosta jotta voidaan jatkaa mahdollisimman hyvin.
Hyvia kevatpaivia teille kaikille!
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Rakkaus. Ihastuminen. Syventyminen. Itsensa peilailu, ja siita tykkaaminen mista peilista nakee. Kaikki muuttuu jatkuvasti, vanhasta luopumista ja uuden vastaanottamista, joka hetki, siita taalla vaikuttaa pitkalti olevan kyse. Valilla huomaa selkeammin missa mennaan, valilla menee horroksessa.
Eras mulle tarkea ihminen lahti tanaan pois, ihminen joka on ollut mulle erityinen luottotyyppi alusta asti. Olo on viela melankolinen, mutta vapaa, kiitollinen ja herkalla tavalla voimakas. Eilen ja tanan itkin syvaa itkua, pitkasta aikaa, ja se yllatti mua vahan kun se tuli niin akkia. Mutta siitakin olen tosi kiitollinen, kaikkien niiden vuosien jalkeen kun en pystynyt itkemaan lainkaan vaikka suretti, ahdisti ja tuntui pahalta. Vapaasti virtavat tunteet, niiden hyvaksyminen ja niista luopuminen, se on kaunista. Itse on rauhassa ja liikkumattomuudessa tunteiden virrassa, ja katsoo ja tuntee miten virtaa niista lapi.
Vapaus on kaunista. Hetkittain voi toisen ihmisen seura olla sellaista, etta se peittaa alleen kaiken, ja jaljelle jaa vain kaunis rauha. Aidomapaa ja pysyvampaa on kuitenkin seura joka ei peita, vaan kulkee rinnalla ja tukee, antaa voimaa kulkea omaa polkua, menipa se sitten lapi millaisten laaksojen tahansa. Kiitos Kiitos Kiitos! Rakastan.
Eras mulle tarkea ihminen lahti tanaan pois, ihminen joka on ollut mulle erityinen luottotyyppi alusta asti. Olo on viela melankolinen, mutta vapaa, kiitollinen ja herkalla tavalla voimakas. Eilen ja tanan itkin syvaa itkua, pitkasta aikaa, ja se yllatti mua vahan kun se tuli niin akkia. Mutta siitakin olen tosi kiitollinen, kaikkien niiden vuosien jalkeen kun en pystynyt itkemaan lainkaan vaikka suretti, ahdisti ja tuntui pahalta. Vapaasti virtavat tunteet, niiden hyvaksyminen ja niista luopuminen, se on kaunista. Itse on rauhassa ja liikkumattomuudessa tunteiden virrassa, ja katsoo ja tuntee miten virtaa niista lapi.
Vapaus on kaunista. Hetkittain voi toisen ihmisen seura olla sellaista, etta se peittaa alleen kaiken, ja jaljelle jaa vain kaunis rauha. Aidomapaa ja pysyvampaa on kuitenkin seura joka ei peita, vaan kulkee rinnalla ja tukee, antaa voimaa kulkea omaa polkua, menipa se sitten lapi millaisten laaksojen tahansa. Kiitos Kiitos Kiitos! Rakastan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
